torstai 13. kesäkuuta 2013

Puhelu pitoon ja muut eloonjäämisvinkit

Olen minäkin bloggari: pidän säädyttömän pitkiä taukoja, ja sitten vielä käytän suurimman osan tekstitilasta valittamiseen. Rakkaussuhteeni Sveitsiin on kuitenkin viime aikoina ollut kovilla, koska täällä on viimeiset kolme kuukautta satanut kuusi ja puoli päivää viikossa, ja loput ajasta byrokratia on potkinut alavatsaan oikein tosissaan.

Työelämä taas... Ei tämä nyt sentään ihan "Paholainen pukeutuu Pradaan ole", mutta kyllä pirulaisella on vähintään Burberryn trenssi.

Epäonnistumisista viisaana julkaisen selviytymisoppaani ensimmäisen osan: näin selviät puhelinkeskusteluista osaamatta ranskaa.

1) Klassikkokeino on tietysti pyytää soittajaa "vielä vahvistamaan sama asia sähköpostilla". Viestistä opit muun muassa monta näppärää erikoissanaa, jotka helpottavat asian selvittelyä omien kollegoiden kanssa. Kirjallinen muoto saattaa ratkaista myös ääntämisongelmista syntyneet virheet. Ihmettelin juurikin, miksi kollega kertoi asiakkaan tilanneen "boucletten" (kihara, kiehkura). Meilistä selvisi, että kyse olikin ranskalaisittain äännetystä "bookletista", mikä toki kustannusalalla on huomattavasti kysytympi tuote kuin hiustenkiharrus.

2) Kun puhelin soi, etkä ymmärrä kuka langalla on ja ketä hän yrittää tavoittaa, voit yrittää toki kerran (tai kaksi) kysellä lisätietoja. Jos et edelleenkään ymmärrä, laita tyyppi pitoon, pyörittele silmiäsi / selaa sisäistä puhelinluetteloa / päiviä Facebook-status, ja kun sopiva aika on kulunut, ota tyyppi pidosta ja sano, ettei kaivattu ihminen ollut paikalla. Ota viesti, josta hyvällä tsäkällä selviää, ketä yritettiin tavoittaa ja millä asialla. Huonolla tsäkällä selviää, että henkilö soitti alun perin aivan väärään numeroon, mutta eihän sitä enää voi sanoa.

3) Jos ymmärrät edes puolet eli sen, kenelle puhelu pitäisi siirtää, siirrä ja yhdistä saman tien. Se on työkaverille kökköä, koska hän vastaa puheluun kuin se tulisi sinulta, mutta oikeasti linjoilla onkin asiakas. Siksi puhelun jälkeen kannattaa soittaa perään ja pahoitella, "Sorry kun yhdistin niin nopeasti, mutta oma linjani soi JUURI samaan aikaan ja panikoin, kun en tunne puhelinsysteemiä..."

Luvassa vielä oppia ainakin sähköpostin käyttöön ja sosiaalisiin tilanteiisin, ehkä jossain vaiheessa jopa taisteluun byrokratiaa vastaan!

8 kommenttia:

  1. Ah, ranskalaisittain englannin ääntäminen... Lounastunnilla keskustelimme juuri kahden työkaverin kanssa kansallispäivistä, ja kerroin että Suomen kansallispäivä on 6.12. Siihen työkaveri totesi, että eikös se ole sama päivä kuin Perlaborin taistelu? Siis mikä taistelu... "No Perlabor, tokassa maailmansodassa, kyllähän sinä sen tiedät." Joo sori en tiedä mitään Ranskan pikkukyliä... "Ei kun tämä tapahtui Pacificin puolella, japanilaiset hyökkäsivät sinne." Joo en kyllä tiedä Polynesian saariakaan kovinkaan hyvin... Siihen sitten vielä toinen työkaveri lisäsi: "Siitä on tehty leffakin." Mikä ihmeen leffa... siis Pearl Harbor! Okei!

    Onneksi minun ei tarvitse yhdistää puheluita kenellekään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DDDD No mutta kaikkihan nyt Perlaborin tuntee! Joudun varmaan vielä palaamaan tähän ääntämisasiaan, koska siihen törmää aivan koko ajan.

      Meidän toimistolla on äärimmäisen rasittava puhelinsysteemi, joka siirtää jonkinlaisella (ranskalaisella?) logiikalla puheluita eteenpäin, kun niihin ei vastata, joten näitä siirrettäviä tulee jatkuvasti. Lasken sen varaan, että jo kuullunymmärtämiseni ei parane, opin jossain vaiheessa, keiden puhelut siirtyvät minun puhelimeeni - se rajaa jo mahdollisia nimiä paljon!

      Poista
    2. Kuulostaa aivan ihmeelliseltä systeemiltä. Liian pieni firma, että olisi sihteeriä tuota hoitamaan?

      Heitin sulle haasteen.

      Poista
    3. Jep, ihmeellinen on ;) On täällä ihminen vastaamassa puhelimeenkin, joten sitä ihmeellisempi logiikka.

      Kiitos haasteesta!

      Poista
  2. Hih, ihana postaus! Onnea vain sinne vastailuun!
    Tuosta ääntämisjutusta: juttelin tässä eräs päivä ranskalaisen backpackerin kanssa, joka kertoi minulle ajaneensa Great Ocean Roadilla. Tuota sanakolmikkoa piti sitten toistella muutaman kymmentä kertaa ja luetella nähtävyyksiä sen varrella ennen kuin hiffasin mistä oli kyse. En edes muista kuinka Great Ocean Roadin voi ääntää ranskaksi, kun se yksinkertaisesti oli niin ufo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Osaan kuvitella, miltä "Great Ocean Road" on kuulostanut :D Olen yhä vakuuttuneempi, että ymmärtääkseen ranskankielisen englantia, on ymmärrettävä ainakin jonkinverran ranskaa! Lensimme kerran Easy Jetillä, en enää muista minne, ja ihmettelin, miten kuulutukset eivät tulleet ollenkaan englanniksi. Mies valisti, että tulivat ne - puolihuolimattomasti kuunnelleena en vain ollut huomannut, että kieli vaihtui välillä, kun ääntäminen pysyi kuitenkin samana.

      Poista
  3. Hih, mä voisin allekirjoittaa näistä kaiken.
    1. Mun viiden päivän Geneven-matkan aikana satoi joka päivä.
    2. Myös vahvalla ruotsin aksentilla englantia puhuvia on ajoittain erittäin vaikea ymmärtää. Kun on kolme kertaa kysynyt kuka soittaa eikä vieläkään ymmärrä on ehkä hyvä toimia kertomasi mukaan. ;) (Joskus langan molemmissa päissä on niin kiireiset ihmiset, että suomikin alkaa kuulostaa kiinalta, eikä kumpikaan ymmärrä toisiaan.)
    3. Ja myös kolmoskohta on koettu liian usein. ;D

    Mulla uudessa duunissa pian kaksi kuukautta takana. Ja vieläkin ihmettelen miten vaikeaa puhelimeen vastaaminen on. :D Ja pääkielenä käytetään kuitenkin suomea. :) Eli I feel you, tsemppiä. Siellä se on vielä sata kertaa vaikeampaa. :)

    /Mariia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas tsempistä, Mariia, ja tsemppiä sinullekin uuteen työhön :) Ei se taida koskaan olla helppoa! (Ja jos helppoa olisin halunnut, olisin varmaan voinut pysyä Suomessa ja vanhassa työssäni ;))

      Poista