Juhlimme työsoppariani nimittäin Lausannen Tribeca-ravintolassa. Olen yrittänyt päästä sinne herkuttelemaan pari kertaa aiemminkin, mutta ensimmäinen yritys peruuntui Herra Täydellisen sairastumiseen, ja toisella kerralla emme ystäväni kanssa mahtuneet lounasaikaan sisään, koska lausannelaiset lapsiperheet olivat vallanneet kaikki jakkarat.
Kun tilaisuus vihdoin kotti, uskollisena bloggarina sohin kameralla hiukan joka suuntaan.
Puoli kahdeksan -varaajat saivat nappailla aperitiivit tyhjässä salissa. Tilanne muuttui kahdeksan jälkeen.
Harvoin olen nähnyt yhdessä ravintolassa samaan aikaan näin paljon eri asiakasryhmiä: nuoria pariskuntia, vanhoja pariskuntia, tyttö- ja poikakaveriporukoita, lapsiperheitä, juhlatilaisuutta viettäviä. Virkistävää!
Jälkiruokalistan äärellä en miettinyt montakaan sekuntia, sillä tarjolla oli viiden crème brûléen setti. Vasemmalta oikealle basilika, nutella, kaneli, amaretto, mokka.
Kameran automatiikka tulkitsi kampasimpukka-risotto-pääruokani kasvoiksi. Maku oli kuitenkin epänaamava.
Kiitän alkuruokakonseptia: Perusannosten lisäksi tarjolla oli myös naposteltavia, joita tarjoillaan myös baarin puolella drinkkien kaveriksi. Kolmesta alkupalasta riitti kahdelle jaettavaksi, ja tuskin olisin ennen pääruokaa pyörtynyt, vaikka olisimme ottaneet vain kaksikin.
VAu, mikä jälkkäri!
VastaaPoistaSanopa muuta ;) Klassikko on tietysti aina parhaimmillaan sellaisenaan, mutta välillä kokeilut tekevät hyvää.
Poista