perjantai 31. toukokuuta 2013

Arjen luksusta

Töihin junailu vetää kyllä sisäänsä sveitsiläiseen yhteiskuntaan aivan eri tavalla kuin kotona kököttäminen. Aamujunissa on hiljaista - jos joku rohkenee pölpöttää, se on aina englanninkielinen.

Iltapäivisin sitten sveitsiläisetkin ovat virkistyneet niin, että kömpivät kuorestaan.

Eräänä iltana asettauduin neljän istuimen ryhmään, jossa istui jo nuoripari. Joka maalasi, kerrankos tuota. Puolivälissä matkaa aloin epäillä, olisiko luovaa hulluutta ryyditetty kemiallisesti, sillä nuori mies tuijotti lyyrisesti ikkunasta ja tunnelmoi: "En ole koskaan ajatellut, että täällä on näin paljon puita. Näin lähellä kaupunkia, ja näin paljon puita." Well, runollinen sielu?

Tänään istuin neljän ryhmään, jossa istui jo yksi mies. Hän oli varannut vastakkaisen paikan repullaan ja kaivoi eriin huurteisenkylmän Pol Kurger -pullon ja kaksi muovimukia. Puhelinrumba alkoi: "Missä olet? Tule toiseksiviimeisen vaunun ovesta sisään ja käänny vasemmalle." Juna nytkähti jo liikkeelle, puhelinverkko rakoili. "Nousitko varmasti oikeaan junaan?" Pelkäsin jo, etten koskaan saa nähdä, ketä mies odotti, hääpäivää juhlivaa vaimoa vai viikonlopun viettoon karannutta rakastajatarta?

Deitti löysi perille ennen määräasemaani, mutta juhlimisen aihe ei aivan seljennyt. Tuskin kyseessä kuitenkaan rakastajatar oli, koska molemmilla oli sormukset. Tai jos olikin, niin olivatpa molemmat samassa elämäntilanteessa.

5 kommenttia:

  1. Zürichissä ratikoissa ja lähijunissa tuntui, että paikalliset keskustelivat ahkerasti vain iLuurien ja muiden älypuhelimien kanssa ;).
    Tosin samanlaista se on täältä "maalta" Pariisiin matkatessa. Paikalliset juttelevat puhelimien kanssa tai jos keskenään, niin yleensä aika hiljaa. Kailottajat ovat lähes aina ameriikankielisiä.

    VastaaPoista
  2. Kyllä täällä koto-Suomessa vaan niin ihanasti edelleen kailotellaan busseissa, junissa, ratikoissa ja ravintoloissa...mutta me olemmekin kas vasta saaneet puhumisen armolahjan.

    VastaaPoista
  3. Suomalaiset kailottavat melko rohkeasti myös täälläpäin maailmaa. Yhteen aikaan otin usein junan Geneveen alkuillasta, ja samaan vaunuun osui useamman kerran suomenkielisiä työporukoita matkalla lentokentälle. Korvat pitkällä kuuntelin heidän kommenttejaan kanssamatkustajista :)

    VastaaPoista
  4. Niin, eihän ulkomailla kukaan suomea ymmärrä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tietenkään! Olen yrittänyt naamioitua ranskankielisen kirjan tai lehden taakse salakuuntelemaan, mutta vielä mitään kovin mehukasta ei ole osunut korviin. Ehkä paljastan non-verbaalisesti pysyväni kärryillä keskustelun kulusta.

      Kerran iltajunassa juttelin suomea puhelimeen, ja puhelun jälkeen käytävän toisella puolella istunut blondi tuijotti minua sen näköisenä että joko ainakin tunnisti kielen tai todennäköisemmin ymmärsi myös sisällön. Naamioin oman uteliaisuuteni todennäköisesti vähintään yhtä huonosti.

      Poista