Suomessa pidin itsestään selvänä sitä, että suomalainen ruoka on jotenkin parempaa kuin ulkomaalainen. Puhtaampaa, ravintosisällöltään monipuolisempaa, ehkä kalliimpaa mutta takuulla maukkaampaa. En sen kummemmin miettinyt, miksi näin olisi - kaikkihan sen tiesivät.
Sveitsissä on luonnollisesti sama juttu: kotimaisuutta arvostetaan. Lähiruokaa saa paljon ihan marketeistakin, ja erityisesti maitotuotteissa, kuiten jogurtti- ja juustopurkeissa on aivan tavallista ilmoittaa, millä alueella maidon utareistaan pusertanut lehmä on laiduntanut. Kun valitsen koulussa lounaaksi jauhelihapihvin, kokki vielä usein tilausvaiheessa vahvistaa, että liha on muuten sveitsiläistä.
Kun ajan kymmenen minuutin matkan Ranskan puolelle ruokakauppaan, meno muuttuu. Nyt pakkauksissa lukeekin isoissa punaisissa tarroissa, että liha on varmasti ranskalaista. (Ei sillä, että minä sitä halvempaa ranskalaista lihaa juuri koskaan ostaisin, minähän noudatan kirjaimellisesti tullimääräyksiä, jotka rajoittavat lihan tuontia Ranskasta. Ihan vain uteliaisuuttani pakkauksia tutkin, ja kielitaitoa parantaakseni.)
Kotimaisuus kunniaan - mutta missä on kotimaisuuden arvo, jos ulkomainenkin liha on laiduntanut vain kymmenen kilometrin päässä? Onko ruoho rajan takana vähemmän vihreää?
Eräänä päivänä kalatiskillä valikoin illallistarpeita, ja koska en kalannimiä niin ranskaksi tunne, valitsin "jotain vaaleaa kalaa", jonka myyjä kertoi saapuneen myyntiin samana aamuna. Kalan kyltissä luki peché du Lac Léman, kalastettu Genevejärvestä.
Kotona kurkkasin sanakirjasta, mitä tulikaan ostettua, ja illallisvieraana ollut ystäväni syötti tuloksen uteliaana Wikipediaan. Flétan osoittautui ruijanpallakseksi, pohjoisen Atlantin uimariksi. Joku maantiedon asiantuntija voinee selvittää minulle, mitä reittiä se on Genevejärveen uinut.
Naistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.
"Kotimaisuus kunniaan - mutta missä on kotimaisuuden arvo, jos ulkomainenkin liha on laiduntanut vain kymmenen kilometrin päässä?" Kotimaisuuden arvo on kotimaisen maatalouden tukemisessa. Semmoista tämä on tämä kansallisvaltioajattelu. :)
VastaaPoistaOlen muuten kiinnittänyt huomiota ihan samaan ilmiöön; suomalaisena sitä vaan kasvaa kummemmin kyseenalaistamatta siihen ajatukseen, että suomalainen ruoka on maailman parasta ja puhtainta. Ja totta kai ranskalaiset ajattelevat samoin omista tuotteistaan.
Marketeissa täällä on ihan sama ilmiö kuin Suomessa: rinnakkain valittavana ylihintaisia kotimaisia ja halpoja espanjalaisia. Kävin muutama viikko sitten (punaviinin voimin) pitkän, syvällisen ja kriittisen keskustelun Eurooppaa valloittavista espanjalaisista tomaateista Ranskassa asuvan espanjalaisen kanssa. Olimme vieläpä lopulta samaa mieltä, mutta ikäväkseni en muista mistä...
Ai että, tuo oli hauska ja opettavainen juttu taas! Tuli mieleen vaan, että taidetaan valittaa täällä ihan turhaan, sama laulu joka paikassa :)
VastaaPoistaPaitsi minä en halua tietää, onko valitsemani maito peräisin Mansikin vai Muurikin utareista – tahtoo vain kaupan maitoa!
Hyvä huomio, Riina, varmasti juuri noin! Kaipa se tulee jostain syvältä ihmisen psykologiasta, että liitytään siihen, mikä on lähellä ja erotetaan kauempana olevat "muiksi". Huomasin saman ilmiön tänään, kun koulussa keskustelimme ranskalaiskoulun surmista. Kurssikaverini kysyi, tapahtuiko tämä Sveitsissä, ja oli ilmeisen helpottunut, kun vastaus olikin että ei, vaan Ranskassa. Vaikka kukaan luokassa ei ollut sveitsiläinen, tuntuu turvallisemmalta, kun voi siirtää asiat kauemmas omasta elämänpiiristä (vaikka Ranska koetaankin täällä läheisemmäksi kuin vaikka saksankielinen Sveitsi, on se kuitenkin ulkomaa ja sellaisena erotettavissa "meistä".)
VastaaPoistaMä ostan aina Suomen talvella kaupoista esim. espanjalaisia mansikoita. En yhtään tykkää pakastetuista marjoista ja on ihanaa herkutella esim. lauantaiaamuna tuoreila mansikoilla. :) Mutta esimerkiksi kurkun ostan aina suomalaisena. Suomalaisten tuotteiden ihannointi johtuu kohdallani vain ja ainoastaan siitä, että
VastaaPoista1. se on ekologisempaa kun ruokaa ei ole tuotu toiselta puolen maailmaa,
2.on hyvä kannattaa suomalaisia tuottajia ja näin Suomen taloutta,
3.sekä se, että jos esim. hedelmät tuodaan etelä-amerikasta niin ne pitää kerätä raakoina ja kuljettaa suomeen jossa loppu kypsennys tapahtuu ja tämähän johtaa automaattisesti siihen, että maku ja tuoreus kärsii. Mutta joidenkin hedelmien esim baanaanin kohdalla ei vaan ole muuta vaihtoehtoa. Kun matkustan johonkin lämpimään maahan rakastan syödä hedelmiä ja marjoja koska ne vaan on niin paljon parempia siellä.
Eli tästä johtuen myös ymmärrän että esim. Sveitsissä asuessa haluaa ostaa paikallista. (Vaikka mulle kävisi kyllä myös ranskalainen ruoka jos se kerran tuodaan niin läheltä kun kerroit. :))
/Laura
Ymmärrän hyvin perustelusi. Samantyyppisin syin perustelin usein Suomessa asuessani kotimaisen ostamista. Täällä tuntuu koomiselta nimenomaan se, että raja on niin lähellä, ja monissa tapauksissa ranskalainen tuote saattaa olla enemmän lähiruokaa kuin vaikka toisesta päästä Sveitsiä tuotu.
PoistaSveitsiläiset tuntuvat olevan ylpeitä kotimaisesta tuotannosta, ja esimerkiksi sveitsiläisiä viinejä arvostetaan, tai ainakin ne on hinnoiteltu aika korkeasti. Toisaalta tästä ylpeydestä huolimatta sveitsiläisillä ei tunnu olevan merkittävästi halua huudella omista tuotteistaan ulkomaille, sillä esimerkiksi viinejä viedään maasta pois todella vähän.