Kun vierailin viime keväänä täällä Genevejärven rannalla, juhlimme vappua Herra Täydellisen työkavereiden kanssa. Yksi kollega ei tahtonut osallistua täysin pippaloihimme. "Ai, hän on siinä vaiheessa, että kaikki on ihan tyhmää eikä jaksa nähdä ketään", diagnosoi eräs suomalaiskollega tätä vähän aikaisemmin seudulle muuttanutta.
Ihmettelin, miten tässä ihanassa maassa ja ihanassa keväässä, oikeastaan jo silloin kesässä, kukaan jäisi mieluummin istumaan sisään.
Ymmärrän nyt. Kevät on todella pannut parastaan: Lämpötila on lähes joka päivä parinkymmenen tienoilla. Sää on niin kirkas, että näen Alppien huiput keittiön ikkunasta. Kirsikkapuut kukkivat. Linnut laulavat ja mitä vielä.
Minä istun sisällä ja katson Suomen telkkariohjelmia Tv-kaistan kautta. Illalla raahaudun sen verran ylös, että saan seuraavan päivän ranskanläksyt tehtyä. Ajattelen, mitä ekstraharjoituksia kielitaitoni kaipaisi. Harjoittelu jää yleensä siihen, että käännän ajatuksen mielessäni ranskaksi. (Kuten muuten teen nykyään kaikelle. Frendit-jakson jälkeen saan itseni usein kiinni miettimästä, "mitenkäs se lause menikään". No ranskaksi ei varmaan mitenkään.)
Ihan henkilökohtaisena mielipiteenäni sanon, että alkaisi jo riittää tätä kulttuurishokkia. Tai siirtyisi vaikka ensi talveen.
P.S. Laittaisin mielelläni kevätkuvia, mutta en just nyt saa aikaiseksi...
Naistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.
Ehkö kulttuurisokki kestää vuoden? Eikös kaikki ns. surutyö kestä ainakin (sorry!) vuoden? On koettava kaikki vuodenajat, juhlapyhät jne. kertaalleen läpi.
VastaaPoistaKoeta kestää! Täällä käy pohjoistuuli ja viikonlopuksi on luvattu lunta - mutta senhän jo Suomen uutisia seuranneena tiedätkin :)
Huh, toivottavasti tämä fiilis ei kestä vuotta! Mutta ei kai tämä sentään surutyötäkään ole, vai onko?
PoistaSurutyöhön verrattavaa, arvelisin. Vähän niin kuin eka vuosi aviossa :)
VastaaPoistaOikeasti, et haluaisi olla täällä! Lunta parikyt senttiä ja pakkasta, taas. Toisaalta arki tulee joka paikassa aikanaa, Havaijillakin, niin kuin George Clooney sanoi mainiossa The Descendants-elokuvassa. Nyt kun vielä osaisin luoda itselleni nimen tänne, niin kaikki olisi täydellistä. Aidez-moi, Pauline!
VastaaPoistaEi, en varmasti haluaisikaan :) Täällä on sentään jo siitepölyaika parhaimmillaan!
PoistaMinusta tuntuu, että tuo on osa jotain normaalia prosessia ja kuuluu sopeutumiseen, ei ehkä niinkään kulttuurishokkiin! Kun itse aikoinani muutin ulkomaille, mulla tuli aika tarkalleen tuossa vaiheessa sellainen olo, että onpas ollut tosi kiva matka, mutta nyt voisin jo lähteä takaisin kotiin (Suomeen). Paitsi ettei siellä enää ollut kotia! Se oli jotenkin raskas vaihe, mutta sitten kun sen yli pääsi, oli jo astetta pidemmällä sopeutumisessa ja uusi koti alkoi tuntua enemmän kodilta. Sopeutumiseen voi mennä aikaa, itse ajattelen nyt jälkikäteen, että koko eka vuosi oli sitä. On niin paljon uutta sulateltavaa. Ja huom.! Vaikka kaikki menisikin hyvin!
VastaaPoistaJuuri näin: tuntuu siltä, että voisi palata kotiin - mutta missä koti on? Nyt onneksi alkaa jo tuntua, että täällä. Sulatteluahan tämä vaatii, mutta haluan uskoa, että vaikka prosessiin menisikin vuosi, ei sentään ihan koko vuotta tunnu aivan koko aikaa siltä, että on täysin väärässä paikassa.
PoistaHei Leidi, sua odottaa blogissani haaste. :)
VastaaPoistaKiitos haasteesta, Riina! Palaan siihen huomenissa :)
PoistaPiti oikein tulla jättämään merkintä itsestäni, kun olen jo tovin tätä blogia lueskellut. Muutin itse vuosia (10 vuotta, oho!) Irlantiin asumaan joksikin aikaa ja osaan jotenkin niin eläytyä fiiliksiisi. Vaikka maa tietysti eri ja vuosikymmenkin toinen, mutta silti. Harmittaa vain, että silloin en edes tiennyt, mikä on blogi, enkä luonnollisesti sellaista pitänyt.
VastaaPoistaLuulin mm. osaavani englantia ihan suhteellisen hyvin ennen Irlantiin muuttoa. Virheluulo. Ei ne mitään englantia siellä puhuneet, vaan jotain omituista mongerrusta. Irlannissa vietetystä ajasta johtuen puhun edelleen englantia irlantilaisella korostuksella.
Hei, Fru L! Kiva kun tulit jättämään merkin itsestäsi! Heh, minäkin olen omaksunut jo selkeän sveitsiläisen ääntämistavan ja läjän sveitsiläisiä ilmaisuja. Olen siitä oikein ylpeä...
Poista