Arjen luksusta

Töihin junailu vetää kyllä sisäänsä sveitsiläiseen yhteiskuntaan aivan eri tavalla kuin kotona kököttäminen. Aamujunissa on hiljaista - jos joku rohkenee pölpöttää, se on aina englanninkielinen.

Iltapäivisin sitten sveitsiläisetkin ovat virkistyneet niin, että kömpivät kuorestaan.

Eräänä iltana asettauduin neljän istuimen ryhmään, jossa istui jo nuoripari. Joka maalasi, kerrankos tuota. Puolivälissä matkaa aloin epäillä, olisiko luovaa hulluutta ryyditetty kemiallisesti, sillä nuori mies tuijotti lyyrisesti ikkunasta ja tunnelmoi: "En ole koskaan ajatellut, että täällä on näin paljon puita. Näin lähellä kaupunkia, ja näin paljon puita." Well, runollinen sielu?

Tänään istuin neljän ryhmään, jossa istui jo yksi mies. Hän oli varannut vastakkaisen paikan repullaan ja kaivoi eriin huurteisenkylmän Pol Kurger -pullon ja kaksi muovimukia. Puhelinrumba alkoi: "Missä olet? Tule toiseksiviimeisen vaunun ovesta sisään ja käänny vasemmalle." Juna nytkähti jo liikkeelle, puhelinverkko rakoili. "Nousitko varmasti oikeaan junaan?" Pelkäsin jo, etten koskaan saa nähdä, ketä mies odotti, hääpäivää juhlivaa vaimoa vai viikonlopun viettoon karannutta rakastajatarta?

Deitti löysi perille ennen määräasemaani, mutta juhlimisen aihe ei aivan seljennyt. Tuskin kyseessä kuitenkaan rakastajatar oli, koska molemmilla oli sormukset. Tai jos olikin, niin olivatpa molemmat samassa elämäntilanteessa.

Idiootti jo puolitoista vuotta

Kun asuu ulkomailla, siihen tottuu. Turtuu. Välillä sille osaa nauraa, osaa asettaa sen mittaisuhteisiin, tunkea omaan lokeroonsa. Ja kyllä siihen väsyykin. Turhautuu.

Tunteeseen, että on täysi idiootti. Että huolimatta yliopisto-opinnoista, työelämän saavutuksista ja koko paketista ei pysty vastaamaan puhelimeen takeltelematta.

Kun aloitin sveitsiläisessä työelämässä, en tullut ajatelleeksi, että päivittäisen ranskanpuhumisen lisäksi...
... joudun käyttämään ranskankielistä exceliä, jossa lihavointikaan ei ole ctrl+b vaan ctrl+g
... kun tarkistuslasken toimiston kassaa, huomaan miettiväni, onko viisisenttinen maan pienin kolikko vai onko vielä pienempiäkin senttisiä
... nelikielisessä maassa kotimainenkin yhteistyökumppani saattaa soittaa tai lähettää viestin kielellä, jota en osaakaan – tai vaikka oma yhteyshenkilöni puhuisikin ranskaa, ei hänen assistenttinsa, kollegansa tai yrityksen puhelinvaihteenhoitaja välttämättä puhukaan
... edellisestä johtuen olen huomannut, että osaan jättää soittopyynnön ja luetella puhelinnumeroni myös kielillä, joita en tiennyt puhuvani.

On sanottava, ettei geneveläinen työelämä ole ollenkaan niin hierarkkista tai vaikeaa kuin pelkäsin, mutta silti hiukan nauratti, kun eräänä päivänä vastasin yhteistyökumppanin puheluun. Ensin linjalla oli oma téléphonistini, joka ilmoitti, että nyt monsieur soittaa. Hän yhdisti minulle monsieur'n sihteerin, joka viimein päästi minut puhumaan monsieur'n kanssa.

Tehottomuudella voi joskus olla merkittävä kansantaloudellinen vaikutus.

Toinen jalka sillalla

Heissan taas, ja terveiset tauon takaa palanneelta!

Oikeastaan olen jo toinen jalka helatorstain sillalla eli arkipyhän avulla pidennetyllä viikonloppuvapaalla. Hektisten viikkojen jälkeen lasken tunteja TGV:n lähtöön.

Koska mitään omia ajatuksia on mahdoton muodostaa tämän hässäkän keskellä, viihdytän teitä vastaamaan Idan haasteeseen.

1. Mikä on ollut suurin (tai hauskin) kulttuurishokkisi nykyisessä kotimaassasi?

Hmm... Vietin ensimmäisen puolikkaan vuoteni Sveitsissä pääasiassa muiden ulkomaalaisten kanssa ranskankurssilla. Sitten menin muutamaksi viikoksi kesäyliopiston kurssille, jossa oli erityisesti saksankielisiä sveitsiläisiä, ja monikulttuurisen hässäkän jälkeen se kurinalaisuus jotenkin järkytti. Piti opetella viittamaan (ei onnistunut).

2. Kuinka muutit maahan, jossa nyt asut? Reppu selässä lentokoneella/laivalla, itse ajamalla tai muuttofirman avulla? 

Hybriditekniikalla: ulkoistin pakkaamisen ja kuljettamisen muuttofirmalle ja lensin itse perässä - sopivasti niin, että muuttokurma oli ehditty purkaa, kun saavuin paikalle.

3. Mikä on parasta maassa, jossa asut?

Upea luonto: toisella puolella viinitarhat ja Juran huiput, toisella puolella Genevejärvi ja Alpit. Nautin myös siitä, että kaikki on lähellä ja reissaaminen helppoa. Viikonloppumatkan aikana ehtii vaikka mihin!

4. Entä mikä ikävintä?

Paikalliset ovat melko varautuneita, ja ulkomaalaisena jää helposti ulkopuolelle, jos ei itse tietoisesti tsemppaa. On helppoa elää vaikka vuosia ulkomaalaiskuplassa niin, että tapaa vain muita maahanmuuttajia ja puhuu pelkkää englantia. Myös byrokratiaan ja asioinnin hitauteen menee joskus hermo. Esimerkiksi vakuutusyhtiö lähettää aina kirjeen, ja lehtitilausasioissa ei voi asioida kuin paperikirjeellä tai faksilla.

5. Oletko opiskellut tai muuten oppinut paikallista kieltä, entä kiinnostaako sen oppiminen sinua? 

Ranskaa olen oppinut, mutta saksantaidon puutteisiin törmään varsinkin nyt työelämässä. En vain saa itseäni motivoitua opiskelemaan kieltä, jota en kuitenkaan päivittäin pääsisi käyttämään. Onneksi on englanti.

6. Mikä on paras paikallinen herkku, jonka olemassaolosta et välttämättä aiemmin edes tiennyt?

Rivella ja Ovomaltine. Nyt kun tiedän, en enää takaisin pääse. Fonduesta toki tiesin, mutta racletteakin olen maistanut ekan kerran vasta muuton jälkeen.

7. Onko uusiin ihmisiin tutustuminen (uudessa) kotimaassasi ollut helppoa?

On ja ei. Toisiin ulkomaalaisiin tutustuu helposti, sveitsiläisiin vaikeammin. Tai ainakin hitaammin.

8. Mitä erityisesti kaipaat Suomesta?

Ystäviä ja perhettä, ja nyt työnteon aloittamisen jälkeen omalla äidinkielellä työskentelyn helppoutta. Sähköistä asiointia (joka ei siis tarkoita faksin lähettämistä eikä puhelimella soittamista, vaikka meneehän sähköä niihinkin).

9. Kerro jokin satunnainen fakta, hauska sattuma tai muu mielestäsi hauska/mielenkiintoinen juttu tämänhetkisestä kotimaastasi :)

Sveitsi on valtiomuodoltaan valaliitto, siis eräänlainen liittovaltio.

10. Mitä koet erityisesti oppineesi tai saaneesi lisää uudessa kotimaassasi?

Kokemuksia, avoimuutta, avarakatseisuutta sen suhteen, miten monella tavalla elämäänsä voi elää. Nämä tosin liittyvät enemmän ulkomailla asumiseen yleensä kuin juuri Sveitsiin.

11. Jos sinulla on jokin harrastus, oletko kokenut sen jatkamisen helpoksi uudessa/nykyisessä kotimaassasi tai oletko ehkä aloittanut jonkun uuden harrastuksen?

Lasketteluun ja patikointiin käytetyt tunnit ovat lisääntyneet huimasti, ja valokuvausharrastuskin on elpynyt. Golf sen sijaan on jäänyt, sillä täällä se on elitistisempi laji kuin Suomessa.

Uusiin kysymyksiin aika ei nyt riitä, mutta jos siellä lukijoissa on haasteidenkaipuisia, ottakaa ihmeessä Idan kysymykset ja jatkakaa niitä.