Milloin ihminen oppii pitämään laukussa varasukkahousuja? Toivottavasti sen jälkeen, kun on kirmaillut pitkin kaupunkia paljain säärin maaliskuussa.
Lähdin aamulla kouluun uudessa (alennusmyynnistä ostetussa, en tuhlannut toisten rahoja!) hameessa ja sveitsiläisissä sukkahousuissa, sillä etukäteen tänne raahaamani Pirkat olivat loppuneet. Olisi pitänyt varautua useammin suomalaisparein! Istuin luokkaan, nostin polven toisen päälle - ja skräts. Ei mikään pieni silmäpako, josta selviäisi uskottelemalla itselleen, että on huononäköinen eikä huomaa. Pöydän alapinnan minimaalinen epätasaisuus aiheutti toisen lahkeen täydellisen räjähdyksen.
Tsekkasin nopeasti kurssikavereiden sääret: pelkkiä farkkuja, eli minimaalinen mahdollisuus varasukkahousujen välittömään läsnäoloon.
Turvauduin "jos ongelmaa ei myönnä, sitä ei ole" -strategiaan. Hiippailin tauolla vessaan, heitin räjähtäneet denierit roskikseen ja lompsin muina henkilöinä kahvilaan muun ryhmän joukkoon. Luulkoot mokomat, että Suomessa sukkahousuista luovutaan maaliskuussa!
Koulussa minua kutsutaan joka tapauksessa patteriksi, koska en pukeutunut kokovartalountuvaan kovien pakkasten aikaan. Suhteessa siihen olen siis luopunut ihan sopivasta määrästä vaatekappaleita.
Naistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti