Jos näiden jälkeen nyt kuitenkina haluaa vielä Alpeille lähteä (ja jos mahtuu, kun loma-asuntojen rakentamistakin rajoitetaan), yksi varteenotettava kohde on meidän tämän talven hiihtokohteemme Grindelwald. Ihastui niin tuohon neljäntuhannen asukkaan vuoristokylään kuin Jungfraun alueen laskettelurinteisiinkin.
Rinteet sopivat hyvin minun kaltaisilleni laskettelurajoitteisille, jotka kuitenkin haluavat laskea muutakin kuin muumirinteitä. Grindelwaldissa mustatkin rinteet ovat sellaisia, että ne uskaltaisi hyvin laskea, jos rinteiden reunoissa olisi punaiset kepit.
Grindelwald sopisi loistavasti myös niille (kaveripiirissäni aika yleisille) pariskunnille, joiden
Rinteitä voi siis suositella vaikka suksikammoisille, mutta junamatkaa Jungfraun huipulle (turistienhuijausnimeltään Top of Europe!) en suosittele kuin aasialaisille turisteille ja ihmisille, joista en niin piittaa. Koska meillä oli hissiliput ja lähdimme reissulle suoraan rinteestä, tuhlasimme nähtävyyteen vain 50 frangia rahaa (per suksipari) ja puolitoista tuntia aikaa. Jos olisimme lähteneet liikkeelle alhaalta, olisi rahaa mennyt lähes 200 frangia henkilö ja aikaa neljä tuntia.
Köröttelimme junassa vuoren sisällä huipulle 40 minuuttia. Kävelimme näköalatasanteelle, josta ei näkynyt mitään. Totesimme, että myymälä ja kahvila kaupittelevat samoja ylihintaisia berhandilaiskoiramukeja ja röstiperunoita kuin muutkin turistirysät. Sitten juoksimme (monot jalassa) takaisin lähtevään junaan.
Samat maisemat ja huikeammat elämykset saa suoraan rinteissä, pulkalla, suksilla tai vaikka kävellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti