Palaan nyt siihen "ihan toiseen asiaan", johon viittasin kyllästymiskeskustelun yhteydessä. Miten tottua elämään toisen rahoilla, kun on tottunut olemaan itsenäinen?
En vielä oikein osaa vastata, sillä töiden lopettamisesta on sen verrna vähän aikaa, etten ole joutunut vielä kokemaan kuukautta, jolloin palkkapäivää ei olekaan. Suomessa ihan kelpo palkkani ei kuitenkaan Sveitsissä ole juuri mitään, täällä kaupan kassat tienaavat suunnilleen saman verran, hieman enemmänkin. Tuntuu, että kun syön lounassalaatin, haen kaupasta teepaidan, juon yhden soijalatten ja vilkaisen aurinkolaseja näyteikkunan läpi, palkka on mennyt.
Onhan se tavallaan rentouttavaa, kun ei tarvitse itse miettiä ja laskea ruokakaupassa, että onkohan varaa tähän tai tuohon. Yhteenmuuton jälkeen minun on ollut helpompi suhtautua myös siihen, jos mies tahtoo maksaa lasketteluliput, hotellin tai ravintolaillallisen. Aiemmin stressasin aina sitä, meneekö tämä nyt varmasti tasan, mitä minä olen maksanut ja mitä pitäisi maksaa, ei kai tuo nyt ajattele, että joutuu maksamaan enemmän (tai en kai minä joudu maksamaan enemmän....) Tästä eteenpäin on ihan selvää, että kulut eivät voi mennä tasan.
Rentoutta seuraa kuitenkin kiusallinen kysymys: mitä kaikkea voi tehdä, jos käyttää siihen toisen rahoja? Onko minulla oikeus jatkaa samaa elämäntyyliä kuin ennen ja olettaa, että toinen mukisematta maksaa kaiken?
Käytännönläheisemmin: Miten monta kertaa viikossa voi juoda kahvia Starbucksilla, jos ei käy töissä? Voinko ostaa samalla kertaa kahdet uudet kengät, jos siihen on periaatteessa varaa, mutta oikeastaan tarvitsisin vain yhdet? Voinko ostaa kalliimman kevättakin vai pitäisikö tyytyä halvempaan?
Naistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.
Elän suht samassa tilanteessa, ja voin vain todeta, että tyydy halvempaan :) Soriii :)
VastaaPoistaMinä kun olin juuri järkeillyt tämän päässäni niin, että koska ei tiedä, mikä rahatilanne tulevaisuudessa on, juuri nythän on aika ostaa niin hienoa ja laadukasta, ettei hetkeen tarvitse. Haluatko muuten kertoa vinkkejä, miten rahankäytön jako tällaisessa tilanteessa toimii? Kysytkö luvan isompiin hankitoihin, vai ostatko oman "oikeustajun" mukaan? Mistä tulee sanomista, vai tuleeko?
Poista