Sehän vasta olisi ollut helppoa, jos olisinkin tarvinnut vain kuukausilipun junamatkalle kotikaupungistani kielikurssikaupunkiini Geneveen. Niin yksinkertaisen ostoksen olisi tehnyt vaikka elekielellä, tai näyttänyt juna-aikataulusta. Mutta lisäksi korttiin piti saada molempien kaupunkien paikallisliikenne. Ostoprosessin aikana piti kaivaa henkilötodistus, luetella osoite ja puhelinnumero (tiedättehän ranskalaiset numerot!) ja esittää valokuva, mutta selvisin kaikista vaiheista kokonaan ranskaksi.
Kortti itse on paperikautinen: sellainen pahvisten perusosan ja kuukausiosan yhdistelmä, joita Helsingissä käytettiin ennen elektronisia matkakortteja. (Siis sillä muinaisella ajalla, kun kesät olivat kesiä ja talvet talvia mutta VR silti aina aikataulussa.) Kuva on uskolliseen passikuvatyyliin kuin kuritushuoneen kulkuluvasta. Mutta matkakortti on ikioma, ihka omalla ranskankielellä hankittu, ja siksi siis rakas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti