Löysin itseni viikonloppuna osallistumasta mitä kummallisimpaan riitaan. Kiista koski sitä, kuka saa siivota ja miten paljon.
Olen kodinhoitohenkinen ihminen suunnilleen yhtä paljon kuin keskivertoranskalainen on tehokas. Herra Täydellinen siivoaa sekä paremmin että mieluummin kuin minä. Juuri nyt koti on kuitenkin ainoa alue, jossa voin päteä yhtään, jossa voin olla vastuussa mistään tai saada mitään aikaan. Siksi tuntuu erityisen pahalta se, että joku kulkee perässä ja pyyhkii pölyjä ja suoristelee lakanoita.
Saimme jonkinlaisen sovinnon aikaan, kun lupasin miehelle, että kun joskus palaan töihin, hän saa puolestani hoitaa viikkosiivoukset, kylppärin kuurauksen, ostokset, pyykit ja ruoanlaiton.
Onneksi tuli maanantai ja pääsin kouluun, ennen kuin ehdin vaatia myös oikeutta vastata autojen pesettämisestä, tankkaamisesta ja määräaikaishuolloista.
Naistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti