sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Kalterit ikkunoihin? Kyllä kiitos!

Perjantai-iltana ovikello soi. Olin yksin kotona, mutta päätin kuitenkin mennä katsomaan, ettei oven takana vain ollut työtaakan alla hajamielieseksi muuttunut Herra Täydellinen - olisihan hän voinut unohtaa avaimensa kotiin.

Ei ollut, vaan nuori mies kansionsa kanssa kyselemässä, millä tasolla asuintalojen turvallisuus mielestäni Sveitsissä on. Vastasin vielä hyväuskoisena myöntävästi kysymykseen "Hankkisitko turvajärjestelmän asuntoosi, jos se olisi ilmainen?" Koska ranskankielinen keskustelu vie aivokapasiteetistani suurimman osan, hiffasin vasta keskustelun päätyttyä, että miekkonen ei todellakaan tehnyt mielipidetiedustelua asukkaiden turvallisuusnäkemyksistä vaan yritti myydä jotain vartiointipalveluita.

Silloin oli kuitenkin jo liian myöhäistä, sillä olin jo ehtinyt sopia tapaamisen palveluiden esittelyä varten. Kyllä vain, sopia kellonajat ja kaikki, antaa puhelimeni ja hyvästellä tyypin kaikkine ranskalaisine kohteliaisuuksineen (nekin vievät noin viisi minuuttia per keskustelu). Ja vasta sitten leikkasi!

Herra Täydellinen sai kotiin tultuaan käyttää täydellistä ranskantaitoaan ja perua tapaamisen, mutta minähän en siitä viisastunut. Kun kävelin seuraavana päivänä yksin kaupungilla, jäin tavaratalon edustalle juttelemaan nuoren naisen kanssa, joka puolusti eläinten oikeuksia. Sainhan mahdollisuuden harjoittaa kuullunymmärtämistäni. Melkein jo liityin kaltoinkohdeltujen karhujen ja leijonien ystäväksi, mutta homma kaatui siihen, ettei minulla ole paikallista pankkitiliä.

Kuinkahan käy ensi viikolla, kun jään yksin kotiin miehen työmatkan ajaksi? Hänen kotiinpaluutaan odottaa todennäköisesti täydellinen turvajärjestelmä ja talo täynnä huonosti kohdeltuja eläimiä.

1 kommentti:

  1. siis näin kotimaasta katsottuna - sulla on tosi hauskaa siellä :) :) en tiedä vaan, onko sinun HT samaa mieltä. t. mami

    VastaaPoista