Samppanja- vai vaatekaappitasolle?

Joku ehti jo kommenttiboksissa pohtia, tarvitsenko ollenkaan kielikurssia, kun kerran asiointi ranskaksi sujuu niin näpsäkästi. Kurssi alkoi tänään, ja jännitin koko viime yön, että ilmoittauduin liian vaikealle kurssille. Enhän osaa aivan täydellisesti (ja valmiiksi) kaikkia kurssitavoitteita kuvattuja asioita.

Tulipa taas suhtauduttua johonkin asiaan suomalaisen ylipendantisti. Noin puolet kurssikavereistani ei nimittäin vielä kolme kuukautta sitten puhunut ranskaa lainkaan.

Huomenna yritän muutaman pykälän vaikeampaa kurssia, ja palaan sitten askel kerrallaan alaspäin, jos pala on liian sitkeä purtavaksi. (Kuten paikalliset leivänkuoret. Siinä jälkiuunipala kalpenee.)

Koska kielikoulu järjestää tasokokeita vain mielikuvissaan, tarjoan nyt vastaavassa tilanteissa painiskeleville helpon itsearviointilomakkeen:

Päivän dilemma: olisiko kolmostaso jo riittävän korkealla, vai siirrynkö kokonaan pilvien yläpuolelle?

Jos olet joskus osallistunut edes yhdelle suomalaisen opetussuunnitelman mukaiselle kielikurssille, tai vaikka vain ilmoittautunut ja jättänyt menemättä, voit siirtyä suoraan jatkoryhmään.

Jos osaat ostaa juna/bussi/pääsylipun tai kysyä tietä tai ostaa suklaata/käsilaukkuja/samppanjaa ranskaksi, lienee edistyneiden ryhmä sinulle sopiva.

Jos pystyti ostamaan kaapin Ikeasta ranskaksi, pestaudu suoraan kurssille opettajaksi. Jos taas olet vaikka kirjoittanut jonkin kielen ylioppilaskirjoituksissa ja päässyt läpi, voit kokeilla ostaa koko koulun.

Mene peruskurssille vain ja ainoastaan, jos et osaa mitään kieltä. Edes äidinkieltäsi. Tai jos haluat oppia lukemaan uutta kieltä huulilta.