Kaukosuhteeni viimeinen ero on alkanut! Viimeiset kolme viikkoa, viimeiset 20 yötä, toivottavasti viimeinen kerta, kun lasken päiviä seuraavaan tapaamiseen.
Kaukosuhdetta en jää kaipaamaan. Olen lopen kyllästynyt Skypeen. Olen oppinut, että joko koneeni tai nettiyhteyteni on sen verran hidas, että ohjelma avaa ääniyhteyden vasta, kun puhelu on kestänyt seitsemän sekuntia. Tiedän myös, että jos avaan puhelun ensimmäisen vartin aikana internetselaimen, ääneni alkaa pätkiä ja kuva lakkaa näkymästä kokonaan. Mieluummin olisin tietämättä.
Minua alkaa itkettää helpotuksesta, kun ajattelen, että saan luopua tästä tyhjyyden tunteesta, jonka erossa oleminen aiheuttaa. Suhteen alussa kärsin vain ikävästä, mutta suhteen syventyessä syveni ikävä lamauttavaksi tyhjyydeksi. Oma elämä on koko ajan muualla. Olen uupunut lentokentillä itkemiseen, vaikka kyyneleet ovatkin auttaneet minut turvatarkastusjonon ohi.
Naistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti