Taloyhtiöni, stressinlievittäjä

Luulin, että stressin määrä voi kasvaa loputtomiin. Tänään huomasin, ettei se olekaan niin.

Olen ollut muutosta niin stressaantunut, että aloin muun muassa itkeä kesken työpaikan juhlien. Tiedotustilaisuus taloyhtiön putkiremontista ei siis varsinaisesti ollut juuri sitä, mitä iltaani kaipasin. Tilaisuudessa kerrottiin, että putkien lisäksi vaihdetaan ikkunat ja ovet, puretaan vesikiertoinen lattialämmitys ja asennetaan tilalle rumat patterit ja puretaan kivat ikkunalaudat.

Ilmeisesti taloyhtiöni on piilorikkaiden sala-asumus, sillä osakkaat toivoivat lisäksi äänieristyksen lisäämistä ikkunoihin, vaikka nukkumalähiön ainoa meluhaitta ovat aamuyöllä uurastavat lumiaurat. Lisäeristystä pitäisi saada myös rappuun, sillä kyllähän nyt viidentoista asunnon rappukäytävässä aivan valtava trafiikki on. Liikkeentunnistimet pitäisi saada paitsi yleisten tilojen valoihin, myös omiin kylpyhuoneisiin, ja niiden pitää olla lediä, vaikka sähköasiantuntija pitää ideaa huonona. Koska tämänkin jälkeen jollakulla on vielä liikaa rahaa, hankitaan pesutupaan kännykällä toimiva pesukone (josta nämä piilorikkaat ilmeisesti edelleen pöllivät toisten Anttila-lakanoita).

Puolentoista tunnin vyörytyksen jälkeen olin kuitenkin vähemmän stressaantunut kuin ennen. Stressitaso ei olekaan siis pylväs, joka nousee loputtomiin, vaan ympyrä, joka kierroksen tehtyään palaa lähtötasolle.