Onko sinulla stressiä? kysyi hammaslääkärini viime viikolla. Hän arveli, että hampaideni vihlonta johtuu narskuttelusta. Kun kerroin olevani muuttamassa, hän naurahti ja totesi, ettei sitten syytä suurempaan huoleen. Stressi usein aiheuttaa narskuttelua, ja kun paine laukeaa, säästyvät hampaatkin.
Enkä edes kertonut, että olen muuttamassa ulkomaille. Että samalla olen muuttamassa miehen luo, jonka kanssa olen tähän saakka viettänyt yhteensä ehkä kaksi kuukautta, niistäkin suurimman osan hotellihuoneissa. Kun muutan, jätän Suomeen ystäväpiirini ja perheeni, rutiinini ja harrastukseni.
Eniten kirpaisee ystävien jättämisen lisäksi työn jättäminen. Työyhteisöön kuuluminen. Itsensä tarpeelliseksi tunteminen. Mitä olen, kun en tee työtä, jonka parissa olen kuluttanut päiväni viimeiset yhdeksän vuotta? Kuka olen, kun en enää kävele kopisevilla koroillani printterin kautta työkaverin huoneeseen, organisoi aikatauluja ja anna palautetta?
Sveitsissä en tee mitään. Siellä aika monet naiset eivät tee mitään: verotus kun ohjaa siihen, että avioitumisen jälkeen toisen puolisoista kannattaa jäädä kotiin. Muutama vuosi sitten törmäsin työni vuoksi naisiin, jotka muuttivat miehen työkomennuksen perässä ulkomaille ja jättivät oman työnsä Suomeen. Pohdin moneen kertaan työkavereideni kanssa, että en ikinä, siis ikinä, voisi lähteä ulkomaille vain miehen työn perässä, ilman että minulla olisi jotain järkevää tekemistä.
Tässä sitä vain ollaan.
Naistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti