Siitä ei ole vielä vuottakaan, kun tulin tähän kaupunkiin ensimmäisen kerran. Reitti saattoi olla silloin sama kuin tänään: Lufthansalla Helsingistä Frankfurtiin, päivän liikuntasatsiksi korkokenkäkävely matkatavarat lisäpainona Frankfurtin A-terminaalin päästä toiseen ja sieltä pikapyrähdys Geneveen, loppumatka moottoritietä pieneen järvenrantakaupunkiin, josta olin kuullut ensimmäisen kerran kaksi kuukautta aikaisemmin.
Silloin samppanja odotti coolerissa viikonloppuvierailijaa, kotikokki oli innokas miellyttämään. Jännitti, ujostutti, huumaannutti. Näitä samppanjaperjantaita minä etäsuhteessa rakastin.
Eilen shoppailin Frankfurtissa jatkolentoa odotellessani. Tutkin pokkarihyllyjä, istuin kahville. Tajusin, että en ole enää liian hermostunut syödäkseni ja että pystyn myös keskittymään kosmetiikkahintojen vertailuun. Ymmärsin, että samppanjaperjantait ovat pian ohi. Kun seuraavan kerran lennän Sveitsiin, on maanantai-ilta ja kuohujuomien viilentämisen sijaan rakkaani, silloin tuore avopuolisoni, miettii todennäköisesti työnjakoasioita ja aikaista heräämistä tiistain aamukokoukseen. (Sivuhuomautus: ällöän sanaa "avopuoliso" mutta käytän sitä, koska "avokki" on vielä kammottavampi. Parempia ehdotuksia?)
Naistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti