Tässä yksi syy, miksi rakastan Sveitsiä: se on liikkuvan ihmisen paratiisi. Laskettelurinteessä saa huikaistua koko päivän maisemista, sellaisista kuin tässä kuvassa.
Idylliin kuului tosin myös pienehkö särö... Noin sata metriä tämn kuvan ottamisesta alaspäin en suinkaan haukkonut henkeä upeiden maisemien vuoksi vaan seisoin keskellä rinnettä tukkeena ja kiljuin "En pysty. En uskalla. Tule hakemaan."
Rinnekammo hellitti aurakäännösten voimalla, mutta täytyy myöntää, että ehkä pelkkä päätös Sveitsiin muuttamisesta ei vielä tehnyt minusta huippulaskijaa. Ja että ranskassa ei näköjään olla niin tarkkoja rinteiden värimerkintöjen suhteen: punainen kattaa hyvin kaiken aloittelijan rinteistä pystysuoriin satojen metrien laskuihin.
Olin siis viime viikonloppuna viimeisellä pikavisiitillä Sveitsissä ennen muuttoani. Hoidin käytännön järjestelyjä ja sainpa jo uuden kotiavaimenikin nippuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti