torstai 23. helmikuuta 2012

Minne katosi päivät?

Olin etukäteen kauhuissani siitä, että joudun Herra Täydellisen ei-niin-täydellisesti ajoitetun työmatkan takia olemaan koko viikon itsekseni. Suunnittelin bloggaavani siitä, miten tylsää, ahdistavaa ja kamalaa tämä on ollut.

No, en sitten ehtinyt. Enkä oikeasti ehtisi nytkään, sillä tulin luvanneeksi herralle ennen lähtöä, että tyhjennän muuttolaatikot hänen reissunsa aikana. Hups.

Jos sanomista tulee, vetoan ensimmäisenä jetlagiin (miehen). Jos se ei auta, vetoan sopeutumisongelmiin (minun). Sitä paitsi olen käyttänyt aikani hyvin: netissä suomalaisten keskustelupalstojen selailuun lähipiirin kulttuurinähtävyyksiin tutustumiseen ja ranskankielisten lehtien lukuun. Plus ystävystymiseen!

Taisin nimittäin tavata eilen sielunsiskoni. Kyseessä on samassa tilanteessa kanssani oleva suomalaisnainen, joka kutsui minut kotiinsa teelle. Ovella hän varoitti "Meillä on vähän tällainen mies on työmatkalla -sotku". Niin meilläkin, lohdutin. Sitten Uusi Ystävä jatkoi: "Täytyy varmaan illalla siivota, sillä mies tulee huomenna kotiin ja valittaa kuitenkin, että täällä on sotkuista." (Vaikka mitään sotkua ei tietenkään ollut, ainakaan naisen silmin havaittavaa.)

Match!

2 kommenttia:

  1. Kivaa että oot löytänyt sieltä kohtalontovereita. :) Huvitti muuten, että ollaan samana päivänä kirjoitettu blogitekstit joiden otsikko liittyy jotenkin päiviin. :D

    VastaaPoista
  2. Kohtalotovereita täällä kyllä on, kielikurssiryhmänikin naisista suurin osa on samassa tilanteessa. Siksi varmaan kielikoulut menestyvätkin täällä niin hyvin: tylsistyneet kotirouvat tarvitsevat jotain aktiviteettia päiviensä ratoksi. Minä tosin kaipaisin enemmän kotirouvakurssia, sillä nämä kokopäiväisen taloudenhoidon perusteet ovat vielä hakusessa. En ole esimerkiksi koko viikolla ehtinyt kauppaan enkä pyykkäämään. Aidez-moi, s'il vous plaît!

    VastaaPoista