Olen hukannut työpaikan kulkuluvan kolme kertaa tämän kuukauden aikana. Kohta se varmaan otetaan pois ja minulle määrätään peräänkatsoja, joka saattaa aamulla työpaikalle ja iltapäivällä pois. Ihan kiva, sama tyyppi voinee myös tarkistaa, olenko pukenut aamulla hameen ja ovatko sukkahousut ehjät.
Avaan internetselaimen ja tuijotan etusivua - enkä yhtään muista, mitä olin netistä tarkistamassa. Kolmannella avauksella muistan, että ai niin, olin katsomassa ruokalistaa. Tsekkaan lounaat, suljen selaimen ja unohdan, mitä kuppilassa olikaan tarjolla. Saatan unohtaa myös kesken ruokailun, mitä syön, tai että ylipäätään syön.
Muuttojärjestelyt, tai oikeastaan Sveitsin tulli, vie juuri nyt kaiken keskittymiskykyni. Jos muuttaisinkin kymmenen kilometriä pohjoisempaan, olisin turvallisesti Ranskan puolella, ihanassa kotoisassa EU:ssa, ja riittäisi, kun osaa rumban perusaskeleet. Nyt vaaditaan koko askelkuvio.
Koska vuokrasopimus on miehen nimissä, on myös muutto hoidettava hänen nimissään. Mutta minä olen Suomessa lähettämässä tavarat ja toivottavasti myös toisessa päässä ottamassa vastaan. Aloittaisinko siis ranskankielisen valtakirjan laatimisen, opettelisinko väärentämään miehen allekirjoituksen vai allekirjoitanko pokkana omalla nimellä ja miehen sukunimellä ja alan käyttää vihkisormusta? Hyvällä tuurilla konservatiivisessa Sveitsissä oletettaisiin kysymättä, että olemme naimisissa ja voin allekirjoitella miehn omaisuutta koskevia papereita.
Kotona on täysi kaaos, sillä olen tavaroiden lajittelun siinä vaiheessa, jossa olen ottanut tavarat pois kaapeista ja huomannut sitten vasta, ettei minulla olekaan paikkaa, johon ne laittaa.
