Haastavaa!

Kaikki tunnollisuuteni ja organisoituneisuuteni valuu tätä nykyä työnantajan taskuun - ja vastaankin tähän Luxemburgin-Jennin haasteeseen kevyellä parin kuukauden viiveellä.

Onko sinulla juhannussuunnitelmia? (Tai jos vastaaminen venyy juhannuksen jälkeen, mitä teit?)

Joo, siis ihan vähän vain juhannuksen jälkeen venyi. Milloinkas se taas olikaan? (Kalenteri esiin, ai niin, täkäläisessä kalenterissa ei ole juhannusta, merde.)

Juhannus osui kesäkuun vierasruuhkamme aikoihin, joten olimme silloin Italiassa Lago Maggiorella vieraita viihdyttämässä.

Mikä on parasta kesässä?

Se, että elämä tuntuu jotenkin helpommalta kuin muina vuodenaikoina. Ei tarvitse pukea takkia, ulkoilusäät ovat keskimäärin hyvät, iltaisin jaksaa olla aktiivinen ja ylläpitää sosiaalista elämää paremmin kuin talvella.

Entä odotatko jotain tulevalta syksyltä?

Kahta ehkä hiukan ristiriitaista asiaa: työkuvioiden jatkoa ja tasaantumista mutta myös mahdollisuutta pitää lomaa. Eniten taidan odottaa sitä, että tottuisin tähän uuteen arkeen ja lamauttava väsymys väistyisi.

Mikä on seuraava reissusi ja minne se suuntautuu?

Jos ei yllätyksiä tule vastaan, Maltalle syyskuun alussa. Toki viikonloppupiipahdus jonnekin lähiseuduille on aina mahdollinen. Zurichiin ja Lyoniin tekisi mieli.

Mikä on paras kesäreissukohde asuinmaassasi?

Parasta Sveitsiä minulle ovat maan länsiosien viininviljelyalueet ja Geneve-järven rantakaupungit. Suosittelen siis kiertomatkaa tällä alueella, joko autolla tai junalla. Jos viinitarhat ovat jo tuttuja tai jos vaikka onnekseen asuu niiden keskellä, voin suositella Ticinoa ja Locarnon aluetta, missä vuoristoliikunta, vesilajit ja pikkukaupungit odottavat uteliasta turistia.

Entä paras talvireissukohde?

Tietysti joku alppikylä, mutta mikä... Zermattiin palaisin uudelleen, jos saisin superpalkankorotuksen. Grimentz on hauska eskapismikohde mutta viikon hiihtoreissuun aika rajallinen. Gstaadin aluekaan ei ole paha, ja Grindelwald on nappikohde, jos haluaa tehdä muutakin kuin laskea mäkeä. Kuten huomaatte, täydellisimmän alppikylän etsintä on vieläkin vähän kesken.

Mikä on mieleenpanunein retki tai matka lapsuudestasi?

Lapsuudessani meillä oli valkoinen Fiat, jonka rekisteritunnuksen muistan edelleen ulkoa ja jonka takakonttiin pakkasimme eräänä kesänä teltat ja reissasimme sukulaisissa oma majoitus mukana. Auton pienestä koosta huolimatta mukaan mahtui jopa patja vanhemmilleni. Tapahtuiko todella näin vai vääristääkö lapsen muisti asioita, kysyn itseltäni joka kerta, kun kohtaan vaikeuksia mahduttaa kahden hengen hiihtokamat kaupunkimaasturiin.

Mikä on ensimmäinen lapsuusmuistosi?

Lapsuudenmuistojen aikatauluttaminen olisi varmaan helpompaa, jos minulla ja pikkusiskollani olisi pienempi ikäero. Nykyisellä kuuden vuoden erolla elämä jakautuu ennen ja jälkeen -aikaan. Mikään muu kiintopiste ei ilmeisesti ole ollut riittävän järisyttävä.

Mikä oli paras joulu- tai synttärilahja, ja kuinka vanha olit silloin?

Parhaiten muistan My Little Pony -tallin, jonka sain varmaan parhaassa poni-iässä. Mieleen on jäänyt myös Barbien ravintola, johon kuului pinkit kuohiviinilasit, haarukat ja kaikki. Imuri taisi syödä aika ison osan pikkuesinekiintiöstä ajan mittaan. Tai ehkä edellisessä vastauksessa mainittu pikkusisko, joka saattoi olla samaan aikaan imuri-iässä?

Mikä oli lapsuutesi toiveammatti, ja miksi et päätynyt sille alalle (vai päädyitkö)?

Muistan joskus tehneeni listan, jossa oli top-viiteen listattu muun muassa lääkäri, hammaslääkäri ja eläinlääkäri. En ole mitään näistä, koska tuskin kestäisin lääkärinammatin arkea. Ryntään nimittäin hyperventiloimaan työpaikan vessaan joka kerta, kun lähetän meilin väärälle Pierrelle (toimistossa on kaksi), joten epäilen, etten ehkä kestäisi tehdä sen tyyppisiä valintoja kuin leikataanko tänään vai odotellaanko huomiseen.

Mikä haave tai tavoite elämässäsi on tällä hetkellä lähimpänä toteutumista?

Tästä aiheesta on itse asiassa postaus luonnoskansiossa, joten lupaan vastata kysymykseen omassa postauksessaan piakkoin!

Tämän parin kuukauden tuumaustauon aikana vastaavantyyppinen kysymyshaaste on kiertänyt aika lailla kaikissa lempiblogeissani, joten haastan nyt teidät lukijat muutamalla kysymyksellä. Kertokaa minulle, mistä te haluaisitte lukea! Enemmän yhteiskuntaa? Enemmän arkea? Valokuvia? Matkajuttuja?

Päivän asu -kuvia, parhaat putiikit -listauksia tai muuta lifestyle-kamaa en lupaa, koska tyylitajuni on samaa luokkaa virheidensietokyvyn kanssa. Muuten lupaan olla ehdotuksillenne avoin.

Edistystä uralla

No ei tokikaan varsinaista ylenemistä eikä edes toivottavaa palkkakehitystä, mutta lukuisia muita edistysaskeleita.

Valittelin muistaakseni joskus - joko blogissa tai ehkä se olikin jonkun toisen blogin kommenteissa - että vatsani on geneettisesti skandinaavinen ja vaatii sapuskaa viimeistään puoliltapäivin. Olen onnistunut opettamaan sisäelimeni tavoille ja ruokailu siirtyy sujuvasti jo puoli yhteen.

Puhelimokat ehtivät jo vähentyä, kun uusi puhelinvaihteenhoitaja astui remmiin. Sitten pomot ottivat ja lähtivät kahdeksi viikoksi etähommiin Ticinoon. Puhelin- ja Skype-yhteys pätkivät parhaimmillaankin niin, etten erota edes, kumpi niistä on linjalla. Eihän niitä voi siirtää kollegallekaan eikä pyytää käyttämään meiliä, kun meillä on nähkääs jatkosopparineuvottelut kesken, ja pitäisi kai yrittää todistaa, että osaa edes nykyhommat, ennen kuin pyytää lisävastuita.

Työttömyyttä on ikävä harvemmin kuin ennen, mutta kyllä lomankinuaminen muodostaa toki oleellisen osan edellä mainittuja jatkoneuvotteluita. Vaikka vatsani on oppinut Keski-Euroopan kellolle, pääni ei ole oppinut niukoille lomaviikoille.

Mitähän tänne muuta? Tässä vielä tilinpäätös muinaisen loman to do -listasta:

Kaikki syömisasiat tsekkaan hoidetuiksi. Matkalaukku lihoi pokkareiden ansiosta lähemmäs kaksi kiloa, ja maksoin uskollisesti pankkikortilla kaiken, minkä voin, huvipuistorannekkeen mukaan lukien.

Hankaluuksia tuottivat ainoastaan käytöstavat. Saatoin vahingossa teititellä vanhoja ihmisiä, toivottelin holtittomasti mukavaa päivänjatkoa ja änkytin senttilitrakysymykselle (kaikesta saamastani preppaamisesta huolimatta).

Listan ulkopuolelta
1) Viittasin ihmisiin pronominilla "se", monikossa "nämä" tai "noi".
2) Kävin kaupassa iltaseitsemän jälkeen.
3) Ihmettelin edellistä tietysti kovaan ääneen, että kaikille tulisi varmasti selväksi, ettei "meillä Sveitsissä harrasteta tällaista".
4) Ihmettelin myös jäätelöpallojen isoa kokoa: pieninkin pallo oli varmaan tupla siihen verrattuna, mihin olin tottunut.