Sveitsiläistä balettia

Asioita, jotka ovat universaaleja:

Naisten pakkautuminen jumppatunnilla salin takariviin, vaikka osanottajia on niin vähän, ettei siihen eteen kuitenkaan tule ketään.

Kömpelyyden tunne, kun näkee hytkymisentä peilistä pitkästä aikaa ja tajuaa, että tuolta näytän silloinkin, kun peilit eivät ole minua totuudesta muistuttamasta.

Jumppaohjaajien tapa huijata osallistujia "vielä yksi, ja vielä yksi ja vielä yksi" -tyyppisillä sarjoilla. Ihan kuin takamuslihakset eivät siten huomaisi viittäkymmentä kertynyttä toistoa.

Asioita, jotka eivät ole universaaleja (eivätkä edes yleis(länsi)eurooppalaisia):

Jumppatrendien kehitys. Uuusimman trendin baletti-inspiroitu jumppa muistuttaa lähinnä kiinteytys/rasvanpolttovetkutusta, jota pidettiin yliopistoliikunnalla 2000-luvun alkupuolella (ja joka oli mennyt muodista jo silloin).

Mutta jos treenaa samalla tavalla kuin kaksikymppisenä, saako kymmenen vuoden takaisen kroppansa takaisin?

Salmonellamyrkytyksen uhri eli petite soirée genevoise

Karkasimme pari viikkoa sitten työkavereiden kanssa toimistosta geneveläisittäin aikaisin eli viiden aikaan (kun pomot kerran olivat siellä Ticinossaan). Pakkasimme työkaverin autoon kumiveneet, grillikamat ja suuntasimme Rhônelle, suorittamaan joka kesään kuuluvan geneveläisperinteen, descente du Rhônen.

Jännitin etukäteen, vaikka reissun organisoinut kollegani vakuutteli, ettei se ole vaarallista. Saman tyypin mielestä auton takapenkillä voi hyvin matkustaa ilman turvavöitä, koska vöiden käyttö ei ole pakollista, joten suhtauduin hänen ei-vaarallisuuteensa varautuneesti.

Reissu oli kuitenkin oikein leppoisa, sillä virtausta ei ollut juurikaan ja loppupätkällä pääsimme oikein melomaan. Jos virran olisi antanut viedä, olisimme jossain Arven ja Rhônen risteyskohdassa vieläkin, veikkaan.

Ilta päättyi grillausiltamiin joen rannalla, minne työkaveri oli järjestänyt kanavartaita ja salaattia, juustoja, patonkia ja muuta naposteltavaa. Kanat kypsyivät pikkuisessakin grillissä ihan kivasti, joten otsikon salmonellamyrkytysvaara ei liity ainakaan suoraan näihin vartaisiin.

Terveellisyys voi joskus olla haitallista: Rouskuttelin tunnollisesti lihan rinnalla salaattia, ja kun sain lautaseni tyhjäksi, kävi ilmi, että kastike oli tehty broilereiden marinadista, joka luonnollisesti oli muhinut raakojen kananpalojen läheisyydessä.

Lohduttelin itseäni tiedolla, että marinadimyrkyttäjä on läheisin työparini, joten jos sattuisin sairastumaan, hän joutuisi tekemään työni. Että edes jotain karmaa sentään.

Sorruin taikauskoisuuteen vielä sen verran lisää, etten uskaltanut julkaista tätä tekstiä, ennen kuin salmonellan itämisaikaoli kulunut umpeen.

Allekirjoittanut

Tiisasin haastepostauksessa jo melkein kuukausi sitten (mikä mahtava postaustahti!), että jokin unelma tai tavoite olisi täyttymässä. En vielä silloin halunnut pilata allekirjoittamattomia asioita toitottamalla niistä etukäteen, ja muutenkin uumoilin, että tästä uutisesta voisi syntyä pidempikin sepustus, joten katsoin parhaaksi odottaa.

Kun lähes kaksi (!) vuotta sitten irtisanouduin työpaikastani Suomessa ja etsin sopivaa kielikurssia Genevestä, tavoitteeni oli oppia puhumaan sujuvaa ranskaa ja saada työpaikka Sveitsistä, kaikkein mieluiten ranskankielisestä yrityksestä.

Kielitaito karttui, ensimmäinen työpaikka löytyi, ja tällä viikolla allekirjoitin viimein toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. Tavoite saavutettu!

Ja miten mieli silti rullaa aivan omia ratojaan: nakuttaa taustalla, että taas teit subjunktiivivirheen ja jätit partisiipin perfektin taivuttamatta, ja miten natiiviranskis-kollegan lauserakenteet ovat niin paljon sujuvampia! Miten palkka voisi olla parempi, vakuutusetukaan ei kuulu pakettiin, onko tämä tällainen työpaikka mistään kotoisin?

Erityisesti iltapäivisin alkuillasta, junassa päivän jälkeen kotimatkalla istuessani maltan kuitenkin hetken huokaista. Junamatkaviihdykkeeksi hankittu kirja etenee vain kymmenen sivua päivässä, sillä Alpit vievät auringonlaskun aikaan työmatkalaisen huomion. Silloin, vartin junamatkan puolivälin tienoilla, se usein iskee tajuntaan: tämä on minun elämääni nyt, minä tein sen, sain mitä halusin. Että hetken tästä voisi nauttia, ennen kuin lähtee kiipeämään kohti seuraavia tavoitteita.