Miksi Suomi on parempi kuin Sveitsi?

En olisi halunnut myöntää tätä (uuden maan alkuhuumassa?), mutta brittiläisen Legatum Instituten perinpohjaisen indeksoinnin jälkeen on kai taivuttava toteamaan, että Suomi on parempi maa kuin Sveitsi. Kaikenkaikkiaan pohjoismaat pärjäsivät rankkauksessa loistavasti, Suomi kiilasi sijalle seitsemän ja Sveitsi joutui tyytymään yhdeksänteen lukemaansa.

Sveitsi oli ansainnut kaksi ykkössijaa: talouden ja hallinnon sektoreilla, jihuu! Myös terveyssektorilla Sveitsi menestyi Suomea paremmin.

Miksi siis Sveitsi jäi kakkoseksi viidellä osa-alueella?

Yrittäjyys ja mahdollisuudet

Sveitsissä korostetaan kovasti yksilön vastuuta ja päätöksentekovaltaa, ja yrittäjyyden ajattelisi sopivan hyvin sveitsiläiseen arvomaailmaan. Yrittäjyyttä kuitenkin suitsii byrokratian määrä, ja Legatumin selvityksen mukaan myös uuden yrityksen perustamiskustannukset ovat korkeammat kuin Suomessa.

Esimerkiksi terveysvakuutukset ovat kalliita, ja siinä missä yrittäjä voi taipaleensa alussa Suomessa maksaa vähemmän veroja ja pienempiä eläkemaksuja, maksaa sveitsiläinen ihan samat vakuutusmaksut kuin kuukausipalkkaisena ollessaan. Se saattaa nostaa kynnystä jättää vakityö ja työllistää itse itsensä. Rajoittuneen kokemukseni perusteella uskallan väittää myös, että henkilökohtaisten verkostojen merkitys on Sveitsissä vielä suurempi kuin Suomessa.

Sitä en ihan ymmärtänyt, miten mahdollisuuksiin liittyy matkapuhelimien määrä kotitaloudessa, mutta joka tapauksessa: Suomessa niitäkin on enemmän. Sveitsissä taas on enemmän turvallisia internetpalvelimia, ja se varmasti jollakin logiikalla helpottaa startupin pykäämistä.

Sen sijaan molemmissa maissa oli vastattu samoin kysymykseen, pääseekö eteenpäin kovalla työllä: 82 prosentin mielestä kyllä.

Koulutus

Sveitsille koulutus on jumbokategoria, jossa se on saanut vasta 32. sijan. Suurin ero Suomeen näyttää olevan siinä, kuinka suuri ero väestöstä osallistuu toisen tai kolmannen asteen koulutukseen.

Esimerkiksi yliopistotasolla Suomen ja Sveitsin systeemissä on merkittävät erot. Suomessa kamppaillaan pääsykokeissa, kun taas Sveitsissä käytännössä kuka tahansa lukion selvittänyt pääsee yhdeksi vuodeksi yliopistoon yrittämään opiskeluja. Ensimmäisen vuoden jälkeen karsitaan jatkoon pääsevät.

Menetelmän etu on siinä, että kaikki pääsevät yrittämään siipiään kiinnostavalla alalla, ja ensimmäisen vuoden aikana ehtinee jo saada jonkinlaisen käsityksen siitä, kiinnostaako jatko. Ei siis tarvitse käyttää vuosikausia aikaa ja kenties tuhansia euroja valmennuskurssirahaa, että pääsee edes yrittämään.

Tästä mahdollisuudesta joutuu maksamaan sillä, että koko ensimmäinen vuosi ja varsinkin loppukokeet ovat todella kovat. Miten tehokkaasti omaa motivaatiota jaksaa miettiä tällaisessa prässissä? Jos ei pääse jatkoon, tie on pystyssä koko maassa, ja ainoa väylä eteenpäin on yrittää onneaan toisella alla.

Kolme kertaa pääsykokeissa ei enää tunnukaan enää niin rankalta, vai mitä?

Turvallisuus

Suomessa harvempien päälle on hyökätty ja harvempien omaisuutta on varastettu, mutta silti molemmissa maissa neljä viidestä tuntee olevansa turvassa kävellessään yksin ulkona pimeällä.

Ainakin täällä ranskankielisessä Sveitsissä turvattomuuden tunne on lisääntynyt, mutta on vaikea sanoa, johtuuko se todellisesta muutoksesta vai turvallisuusalan yritysten lisääntymisestä.

Yksilönvapaus

Erot tällä sektorilla olivat Suomen kanssa pikkuriikkiset, ja isoin niistä oli mahdollisuudessa tehdä valintoja: sveitsiläiset kokevat pystyvänsä tekemään itsenäisiä valintoja kapeammin kuin suomalaiset.

Tähän ei kai oikein voi muuta sanoa kuin että pitääkö olla niin vimmatun traditionaalisia? Esimerkiksi pukeutumisen, syömisen tai jumppatuntien suhteen täällä on paljon vähemmän valinnanvaraa kuin Suomessa, se on totta.

Sosiaalinen pääoma

Rehellisesti sanottuna tällä sektorilla järjestys kummastutti minua eniten, sillä olen koko ajan pitänyt Sveitsiä yhteisöllisempänä yhteiskuntana kuin Suomea. Ero selittyy sillä, että suomalaiset pitävät ihmisiä keskimäärin luotettavampina ja ovat useammin viimeisen kuukauden aikana auttaneet muukalaisia. Toisaalta, suomalaiset elävät yhdessä maailman turvallisimmista maista, maailman rehellisimpinä pidettyjen ihmisten keskellä.

Sveitsissä sosiaalinen pääoma linkittyy voimakkaammin perheeseen ja sukuun. Esimerkiksi aviossa olevia täällä on enemmän: 54 %, kun taas suomalaisista 48 %.

Kertokaahan siis, suomalaiset ja ulkosuomalaiset lukijani, mitä te ajattelette? Ovatko nämä asiat Suomessa hyvin?

Huomenna lupaan kertoa, miksi Sveitsi on parempi kuin Suomi. Siihen asti näkemiin ja mukavaa iltapäivän jatkoa. Geneven-kirjeenvaihtaja kuittaa.

Kuinka valita paras alppikylä?

Talvikauden lähestyessä mielessä siintävät (marenkien ja muiden jälkkäreiden lisäksi) yhä useammin Alpit. Meidän talvilomakohteeksemme on lähes varmuudella varmistunut Ranskan Val d'Isère, mutta mikäänhän ei ole aivan varmaa, ennen kuin sukset ovat ensimmäisen kerran lumella.

Koen hankalaksi alppikylien erottelun ja valikoinnin. Millä perusteella suosittelisin tai olisin suosittelematta esimerkiksi herttaista Saanenin pikkukylää, joka on Gstaadin hiihtoalueen laidalla nippanappa saksankielisessä Sveitsissä, parin tunnin ajomatkan päässä Genevestä?

Maisemissa ei ole vikaa ja lehmiä ei puutu, mutta samaa voisi sanoa lähes mistä tahansa Sveitsin hiihtokylästä. Muutamaa pelkäksi turistikyläksi rakennettua kerrostalokeskittymää lukuunottamatta kylät ovat suloisia, hiljaisia ja hyvien rinteiden juurella.

Saanenin keskusta on hipihiljainen, sillä autoliikenne on ohjattu kylän ohi pari vuotta sitten rakennetulla tunnelilla.

Uuutta rakennetaan vauhdilla, povaan hehkeitä hotelleja. Vain harvat kylät on pilattu rakentamisella.

Jos Sveitsiin tulee ensikertalaisena, ei kylällä juuri olekaan väliä. Rinteetkin tuntuvat yleensä huikeilta, jos laskukokemusta on kertynyt pääasiassa kotimaan mäistä. Paikallisilla on kaikilla omat suosikkinsa, ja rehellisesti sanottuna, joskus jonkun kohteen erinomaisuutta on ulkopuolisen mahdoton ymmärtää.

Listasin muutaman sivuston, joiden avulla kohteen valitseminen on meidän hypervaativassa kotitaloudessamme helpottunut hieman. Jostain syystä valikointi ei lainkaan helpotu vuosi vuodelta, vaan ne edellisen vuoden kakkos- ja kolmosvaihtoehdot tuntuvat jo vähän kulahtaneilta: melkein kuin niissä olisi jo käynyt eikä siellä olisi ollut oikein kummoista.

Mitä ikinä siis valitsette, toteuttakaa toiveenne pian.

Where to ski and snowboard

Sivusto on kattava ainakin Ranskan, Sveitsin ja Italian osalta, ja tutuista kohteista olen aika lailla samaa mieltä. Plussaa erityisesti hintaindeksistä, joka kertoo syömisen ja juomisen hintatason kohteessa. Asumisen ja hiihtolippujen hinnathan on helppo selvittää netistä, mutta viikon aikana rahaa palaa muuhunkin.

Ultimate Ski

Samantyyppinen sivusto, ei ehkä aivan niin kattava mutta varsin kelpo kuitenkin. Parasta hakutoiminto, jossa voi hakea itselleen sopivinta kohdetta esimerkiksi lumivarmuuden tai ei-hiihdollisten aktiviteettien kannalta.

The Telegraph Ski Guide

Brittilehden nettisivuilla sanotaan suoraan, jos hissijärjestelmä on huono, ravintolatarjonta kuollutta tai rinnekartan merkinnät epärealistisia. Materiaalin tuottavat näköjään samat tyypit kuin Where to ski and snowboard -sivustolle, mutta siinä missä Where to ski tarjoaa paremman yleissilmäyksen, Telegraphin sivuilla on enemmän ja yksityiskohtaisempaa tietoa esimerkiksi rinteistä. Itse koen kaksi edellistä sivustoa helpommiksi yleisseulonnan kannalta, kun taas Telegraphista kannattaa tsekata sitten ne parhaat kohteet vielä ennen valinnan tekoa.

Projekti talvipainon keräys

Aivan ensimmäiseksi annan Sveitsiin muuttoa harkitseville neuvon: Jos ette vielä osaa kokata, opetelkaa. Sveitsissä parhaat ateriat syödään aina jonkun kotona, ja jossain vaiheessa tulee väistämättä eteen se omakin kokkausvuoro. Matkailijoille vinkkaan, että jos vain suinkin mahdollista, kutsukaa itsenne illalliselle jonkun lokaalin kotiin.

Sveitsin ravintolamaailma on suhteellisen perinteistä, ja usein paras syy mennä ravintolaan on ambiance, ei niinkään ruoka. Edullisten ravintoloiden metsästyksen sijaan kannattaa etsiä hyvää hinta-laatusuhdetta.

Kun muistaa nämä perussäännöt, löytää Sveitsistäkin omat ravintolahelmensä. Yksi niistä on ehdottomasti Lausannen Café Le Tramway. Odotin nimen perusteella entistä raitiovaunuvarikkoa tai vähintään ratikka-aiheista sisustusta, mutta olisihan se pitänyt muistaa, että lausannelaisilla on raitiovaunulleen ihan oma nimi: metro.

Le Tramway muistuttaakin liikennevälineiden sijaan enemmän ranskalaista bistroa. Kahvilamaisen tunnelman ja letkeän palvelun ansiosta ei tarvinnut jännittää, voiko simppeliltä listalta yhdistää toisiinsa vaikka kaksi alkuruokaa tai alkuruoan ja jälkiruoan. Arki-iltana kahdeksan aikaan kaikki pöydät olivat täynnä, mutta silti paikan ainoa tarjoilija onnistui olemaan samaan aikaan kiireettömän tunteinen ja tehokas. Ehkä se on joku sveitsiläinen temppu?

Olipa kerran Pariisi -blogin pohjalta rohkaistuin tilaamaan jälkkäriksi café gourmandin - nyt kun tiesin, mitä se tarkoittaa. Kokemus oli hiukan sekava, sillä herkkutarjottimella oli minisuklaakakku, minisitruunakakku, lusikallinen keksivaahtoa, pikkuruinen smoothie, keksi ja mansikanmakuinen vaahtokarkki. Yöuniensa puolesta pelkääville sen sijaan hyvä uutinen: herkun olisi saanut valita kahvin tai espresson sijaan myös teellä.

Café le Tramway, Rue de la Pontaise 6b, Lausanne.

Herkkuhirmun tuplajälkkäri

Karkkipäivä ei ole mitään verrattuna siihen, että saa jälkkäriksi marenkeja Gruyèren tuplakermalla. Pedanttina suomalaisena yritin ensin etsiä valmistusohjetta netistä, mutta vaikka Gruyèren erikoiskermaherkku on hyvin tunnettu, löytyi netistä pääasiassa kuvia, joten jouduin soveltamaan annoksen pelkästä mielikuvituksesta.

Ei sillä, että se olisi vaikeaa ollut. Tarveaineet löytyivät näppärästi lähimarketista, ja kermapurkissa ohjeistettiin, ettei saa vatkata.

Ensimmäisen annoksen (kuvassa vasemmalla) jaksoin vielä asetella ja koristella, mutta sitten tuumasin, että mitä väliä, marengit vain muruiksi ja kermat päälle.

Tuplakerman ero (ja etu) tavalliseen kermaan verrattuna on se, että rasvaprosentti on 42, joten melko jähmeää tavaraa vatkaamattakin. Maussakin rasvaprosentin lisäys toki tuntuu. Sokeria ei tarvita,eikä välttämättä hedelmiäkään.

Gruyèren kylä Fribourgin kantonissakaan ei ole hullumpi, vaikka näistä räntäsateisista kuvista autottoman pikkukyän charmi ei välttämättä puskekaan läpi. Kylän päänähtävyys on marenkiannosten lisäksi linna, johon kuuluu geometrinen puutarha. Linnan kummitustarinoihin palaan tuonnempana.

Matalakauden merkki

Ranskalainen sanoisi saison basse, ja englantilaisen low seasonin ymmärtävät varmaan kaikki, mutta miten kääntää termi suomeksi?

Ainakin hiljaiselle sesongille on Svetsin rinnekylissä selkeä merkki: kellokaupat ovat kiinni. Vierailimme viime viikonloppuna lasketteluretken ohessa Gstaadissa, yhdessä Sveitsin hienoimpina pidetyistä laskettelukylistä. Niin Cartierin kuin Hublot'nkin ikkunoita koristivat ylellisyyksien sijaan "olemme lomalla" -lappuset.

Kellon sijaan sijoitimme Charly's-kahvilan leivoksiin. Sitruunaleivoksen sijaan sain kuvaan vain käyntikortin, no, arvaatte varmaan miksi. Käyntikorttia on vaikea ahmia neljällä lusikallisella.

Lohdutan teitä lukijoita (ja itseäni, sillä leivoksen lohtuvaikutus ei kestä näin montaa päivää) uudella valokuvaprojektin kuvalla. Nyt vuorossa saksankielinen Bernin kantoni, jonka pääkaupunki Bern (no kappas) on myös Sveitsin hallinnollinen pääkaupunki.

Kuka löytää kuvasta Bernin kantonin tunnuksen?

Myös Gstaad on virallisesti saksankielinen mutta niin lähellä kielirajaa, että kaikkien kanssa sai puhua reippaasti ranskaa ja sunnuntain lehdet saa molemmilla kielillä. Rinnekartan konsultoinnin jälkeen en voi suositella kylää hiihtohirmun tukikohdaksi, sillä suoran hissiyhteyden paljon laajemmalle rinnealueelle tarjoavat esimerkiksi naapurikylät Schönried ja Saanenmoser.

Gstaadiin näytti kuitenkin laskevan varsin vauhdikkaan näköinen kelkkailurinne, joten taidan lisätä kyläsen kelkkakohteideni vierailulistalle, ja täytyyhän kelloliikkeiden näyteikkunatkin päästä tsekkaamaan täydessä loistossaan.

Charly's, Promenade 76, Gstaad.

Alamäkeä

Alamäkeä mennään, mutta kun Sveitsissä ollaan, tietysti sukset jalassa. Viime viikonloppuna olin mukana Glacier 3000 -laskettelukeskuksen avajaisissa, ja pääsin kuin pääsinkin rinteeseen. Kun siirryimme moottoritieltä vuoriston pikkuteille, auton lämpömittari näytti 14 astetta ja ruoho ympärillä sen kuin vihersi, mutta niin vain numerot pienenivät ja juuri ennen hissiasemaa eteen putkahti valkohuippuisia vuoria.

Ryysis alhaalla...

Avajaistunnelman plussat ja miinukset:

+ Lumi! Sveitsissä on mielestäni paras lumen hyöty-haitta-suhde: se on helposti saatavilla, kun sitä tarvitsee (talviliikunta), mutta sen kanssa ei tarvitse joka päivä taistella (auton ikkunoiden rapsuttelu talviaamuina).
+ Aurinko paistoi, huipulla kolmessa kilometrissä oli sievä pikkupakkanen, joten rinneolosuhteetkin olivat hyvät.
+ Pääsin laskemaan, mitä olikin ollut ikävä.

- Koska ollaan marraskuussa ja lämpötila huitelee päivisin kymmenen asteen kieppeillä, oli lumille pitkä matka. Kaksi yhteyttä kaapelivaunulla menee vielä normaalin alppikeskuksen piikkiin. Sen jälkeen piti kävellä suksien kanssa muutama sata metriä, koska siirtymärinne oli kiinni, kiivetä vielä pienehkö ylämäki, ja sittenkin piti vielä varoa hiekkaa ja irtokiviä. Tällaisen uurastuksen jaksaa vain, jos takana on kesäkauden aiheuttama laskettelunnälkä.

...ja ylhäällä.

- Alahisseillä jonoa ei juuri ollut, mutta ylhäällä jäätiköllä oli käytössä vain yksi ankkurihissi, ja jonotus oli makuuni hieman aggressiivista. Meneehän se toki kehonhallintaharjoituksesta, kun joku yrittää tunkea lumilaudalla suksiesi välistä.
- Rinteitä oli auki vain yksi, ja täytyy myöntää, että pitkän jonotuksen ja lyhyen laskun yhdistelmään puutui pian.

Joka tapauksessa kausi on avattu, ja nyt yritän rinnehuuruissa löytää täydellistä laskettelukohdetta maaliskuulle. Haussa siis vaihtelevat, haastavatkin rinteet, eläväinen mutta samalla idyllinen kylä, viehättävä hotelli, ja kaikki tietysti edulliseen hintaan, tuntien Herra Täydellisen laatuvaatimukset.

Projektiani ei ole tähän saakka helpottanut se, että internet kaatui ja vietin iltapäiväni puhelimessa tyypin kanssa, joka mutisi toisessa päässä luuriin ranskankielistä nörttisanastoa. Yritän ottaa kokemuksen oppimisen kannalta, vaikka mieli teki kyllä pyytää "Anteeksi, herra, voisitteko mitenkään harkita puhuvanne ääneen?"

Sveitsi on sitä...

...että kun lähtee aamulenkille maaseudulle, toiselta puolelta kuuluu lehmänkellojen kalkatusta ja toiselta puolelta moottoritien tasainen humina.

...että kun valitsee internetsivulle mennessään maaksi Sveitsin, ohjelma valitsee kieleksi automaattisesti saksan, eikä sitä voi vaihtaa vaihtamatta maata. Sitten voi miettiä, haluaako lukea sivua automaattisen Google-käännöksen avulla vai tilata tuotteita ranskalaiseen osoitteeseen.

...että saksankielinen lähettää tekstiviestin ranskankielisen numeroon, jälkimmäinen vastaa omalla kielellään, eikä ensimmäinen ymmärrä sitä - mutta ei silti suostu uskomaan, että numero on väärä.

...että kun lähtee viikonlopuksi Alpeille, joutuu tarkistamaan kolmen kantonin vapaapäiväkäytännöt, sillä hotelli on Bernissä ja hiihtokeskus puoliksi Vaud'ssa ja puoliksi Valais'ssa.

Viikonloppu kolmen kantonin risteyskohdassa odottaa, sillä Glacier 3000 -hiihtokeskus viettää kauden avajaisia ja tarjoaa minulle näppärästi keinon yrittää hukuttaa kolmekymppissynttäreiden herättämä ikäkriisi toimintaan.