Tapaluokka tehtävienjakoon

Minussa on vissiin jotain vikaa, koska valitan jatkuvasti siitä, että minulle esitetään kysymyksiä.

Viime aikojen kuuma peruna on ollut "Onko sveitsiläinen työkulttuuri erilainen kuin suomalainen?" Viestintämuodosta riippuen ynisen/raapustan/huokailen jotain sen suuntaista kuin ettei nyt niin kovasti ja vaikea sanoa, kun olen ollut tasan yhdessä yrityksessä ja sielläkin vasta kaksi kuukautta.

Kun pengoin muistikuviani, tulihan niitä jotain hassuuksia mieleen. Assistenttien käyttämisestä puhelinlaskujen kasvattajana kerroinkin jo.

Eilen kuuntelin työparin valittelua, että kun on niin stressaava päivä, kiire ja menee ehkä pitkään. Vähän myöhemmin istuimme lounaalla puolitoista tuntia, eikä yhtään ollut stressiä eikä kiire (no pitkään sen maksilounaan jälkeen varmasti meni.) Tehokas työntekijä minussa hoitaisi mieluummin työt yhteen putkeen kuin pitkittäisi päivää lounastauon vuoksi - mutta kyllähän tauko rentouttaa mukavasti varsinkin pitkän päivän keskellä.

Viime viikolla samainen työkaveri houkutteli minua terassilounaalle muun porukan kanssa.
Minä: No kun otin eväät. (Niitähän ei voi jättää jääkaappiin ja syödä vaikka seuraavana päivänä, blogg. huom.)
Työkaveri: Ota eväät mukaan!
Minä: Voiko niin tehdä?
Työkaveri: Totta kai, sitä paitsi me ollaan joka tapauksessa terassilla.
Söinpä sitten kotitekoista lihapullaspagettia ravintolan terassilla.

Enkä osaa sanoa, miksi juttuni liittyvät aina jotenkin ruokaan!

Päivittäin huomaan, että haluaisin hoputtaa tehokkaina pidettyjä sveitsiläisiä: niin että tehdäänkö tässä vai suunnitellaanko vain? Olen alkanut epäillä, että ranskassa on jokin kielen vivahde, jonka avulla tehtävät jaetaan ja päätökset tehdään ja jota minä en vain kerta kaikkiaan huomaa.