Kävin eilen ensimmäistä kertaa sveitsiläisessä uimahallissa. Proseduuri tuntui jotenkin vääristyneeltä ilman saunaa - vaikka normaalisti en edes haikaile saunan perään ja unohdan nauttia mahdollisuudesta Suomen-lomilla.
Jollain tavalla väärältä tuntui myös, kun henkilökuntaan kuuluva mies opasti, että "lasten ja äitien" pukuhuone on alakerrassa. Mihinkäs minä sitten tungen vaatteitani vaihtamaan? Ehkä nimitys oli varoitus, sillä pukkarissa oli jokaista yli metrin mittaista kohden keskimäärin kaksi alle metristä.
Pieleen meni altaassakin. Menin väärälle kaistalle, zone calmelle, vaikka yhteen menoon uivat olisivat kuuluneet nageurs longue distance -kyltin alle. Paha kyllä, muut pitkänmatkanuimarit seurasivat minua, ja uimavalvojien pasmat menivät ihan sekaisin. Toinen ehdotti, että vaihdetaan kylttien paikkaa, toinen puisteli pontevasti päätään ja olisi halunnut vaihtaa uimareiden paikkaa. Kädet viuhtoivat ja suut kävivät, mutta lopulta käytänöllisyys voitti, ja kyltit vaihtuivat keskenään.
Pukkarissa taisin aiheuttaa hämäännystä sekä peseytymällä ilman uimapukua (ilmeisesti vain lasten tapa) että pukeutumalla yhteisessä pukutilassa sen sijaan, että olisin jonottanut pikkukoppeihin.
Seuraavalla kerralla sitten säädyllisemmin.
Naistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.
Uuh. Tosi reipas olit. On ihanaa kuulla, että on muitakin, joille uimahallikäynti muualla kuin tutussa kotimaassa on jännittävä kokemus. Olen järkeillyt, että kun on lähes alasti ja tukka märkänä, ilman käsilaukkua käden ulottuvilla, on jotenkin puolustuskyvytön ja siksikin tavallista(kin) avuttomampi, tai ainakin siltä tuntuu. Vielä jos on silmälasitkin jättänyt pukuhúoneeseen. Siinä sitten tavaat silmät sirrillään vieraskielisiä kylttejä ja pohdit onko tämä kenties unisex-suihku vai ei. Bravoo ja hatunnosto kun korkkasit sveitsiläiset uimahallit. siis eihän niissä varmasti ole mitään outoa, mutta ihan kaikesta voi kyllä kehittää pientä epävarmuutta! Ehkä suomalainenkin uimahalli on ulkomaalaiselle tulijalle outo alastomine saunojineen.
VastaaPoistaOlin harjoitellut ulkolaisissa uimahalleissa käyntiä jo Pariisissa, jossa opin uimaan ruuhkassa (törmätessä ja raajojen kolahtaessa toisiinsa pyydetään vain anteeksi ja matka jatkuu) ja tajusin, että kovin harva käy suihkussa ilman uikkaria.
VastaaPoistaZürichissä pukuhuoneita oli neljä: naisille, tytöille, miehille ja pojille. Uikkaritta peseytyjiä oli sielläkin aika vähän, lähinnä mammat, lapset ja minä.
Rohkeaa! Minua aina hirvittää ajatus vieraassa maassa (ja kulttuurissa) uimahalliin menosta - päädyn kuitenkin strippaamaan väärässä paikassa. Varsinkin täällä, kun alastomuuteen suhtaudutaan superhysteerisesti, en ole uskaltanut edes ajatella julkisia halleja.
VastaaPoistaHi, hi, olipas hauska uimahallireissu. Että kyltitkin vaihdettiin. Hyvä tyttö :)
VastaaPoistaHauska kuulla, että uimahalli on muillekin hankala paikka vieraassa kulttuurissa. Minusta uudet uimahallit / liikuntapaikat ovat haastavia ihan kotimaassakin, koska jokaisessa on omat käytäntönsä. Miten lippu ostetaan? Pitääkö olla tasaraha? Tarvitaanko säilytyskaappeihin panttirahaa? Ja niin edelleen.
VastaaPoistaLotta, olet varmasti oikeassa siinä, että vähissä pukeissa ja pahimmillaan vielä ilman rillejä (kiitos, piilolasit!) on jotenkin normaaliakin epävarmempi.