maanantai 31. joulukuuta 2012

Suurraportti vol 2: Näin juutut jäätikölle

Kun tärkeimmät, eli popkulttuurisesti merkittävät hiihtohissit, on saatu käsiteltyä, voi puhua hetken ihan laskemisestakin.

Saas-Fee on siitä loistava ja helppo hiihtokeskus, että hissit lähtevät aivan keskustan tuntumasta, ja kaduilla pystyi jopa hiihtämään - vaikkei se ehkä ollut sallittua, mutta hiihto-oppaatkin tekivät niin. Todellinen ski in / ski out -kylä siis.


Rinteessä nautin pitkistä yhtäjaksoisista laskuista, joiden jälkeen sai taas lepuuttaa rauhassa pitkän hissimatkan ylös. Toisen laskupäivän aamuna hissit olivat kovan tuulen vuoksi kiinni - sen hinnan alkukauden lumivarmuudesta ja yhtä kyytiä ylös asti painavista hisseistä saa maksaa. Aamupäivän aikana kaksi linjaa aukesi, mutta yksi alue jäi kokonaan suljetuksi. Tietysti jonotkin venahtivat pitkiksi.

Kokonaisuudessaan alue oli minusta helposti navigoitava ja kompakti, mutta veikkaan, että muutaman laskupäivän jälkeen se alkaisi tuntua hiukan pieneltä. Samalle hissilipulle saa viereisten kylien Saan-Grundin ja Saas-Almagelin hiihtoalueet, mutta molempiin täytyy matkata joko autolla tai postibussilla, ja niissä on Feetä vähemmän rinteitä. Ne jäivät tällä kertaa siis kokeilematta. Päiväreissukohteeksi Saas-Grund olisi varmaan aivan omiaan.

Rinteitä sanoisin keskitasoisiksi, sillä jäin jäiseen rinteeseen jumiin rinnekammoissani vain kaksi kertaa. (Ei, alas ei pääse aina.) Vaativalle laskijalle vaihtelua on rinteen puolella suhteellisen vähän, ja minusta näytti myös siltä, että aivan helppoja rinteitä oli niukasti, tai ainakin niihin pääseminen vaati laskua vaikeamman rinteen kautta, mikä on aina tosi näppärää. Pari kertaa kävi myös niin, että huomasin vasta puolivälissä, että punainen rinne oli muuttunut kesken kaiken mustaksi.


Olen yleensä kohtuullisen hyvä kartturi, mutta hiihtokartoista en ymmärrä yhtään mitään, ja tässä suhteessa Saas-Fee oli aivan muiden keskusten kaltainen. Siellä tosin en ymmärtänyt mitään hiihtobussien reittikartoistakaan, ja erilaiset joukkoliikennevälineiden reitit kuuluvat normaalisti vahvuuksiini. Sen verran onnistuin kolmen päivän aikana hahmottamaan, että jokaisella linjalla on oma sponsori, jonka mukaan linjan bussit on päällystetty. Se minulle ei selvinnyt, ajoiko hotellillemme Intersport-, Coca-Cola- vai Raiffeisen-bussi.


Coca-Cola-bussikuva olkoon myös virallinen kuvani Valais'n kantonista. Kantoni on yksi kaksikielisistä: länsiosissa puhutaan muutamassa laaksossa vielä ranskaa, loppuosassa saksaa. Valais'ssa köllöttelevät sellaiset varmaan kaikkien ainakin nimeltä tuntemat kulttuurikohteet kuin Verbier ja Zermatt.

2 kommenttia:

  1. Ihanaa uutta vuotta! Ja kiitos ihanasta blogista. Oon seuraillut sun blogia aikalailla sen alusta asti ja muistan kun sun työt oli loppumassa ja mietit kaikkea uutta mitä muutto Sveitsiin toi mukanaan. Esimerkiksi rahan käyttöä kun et itse käy töissä. Taisit myös jotain muita asioita "tuskailla". Kielitaidosta taisit jo uudestaan kirjoittaakin, että enää se ei saa sinua jäämään kotiin vaan menet rohkeasti esim. kauppaan ja puhut ranskaan. Nyt musta ois kiva kuulla sun mielipiteitä ja pohdintoja noista samoista asioista. Esim. juuri toi rahankäyttö. Se varmasti on jo luonnollinen asia, etkä mieti sitä joka käänteessä? :) Oli todella sekavasti sanottu, mutta toivottavasti ymmärrät pointtini. :)

    Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa vuotta sinullekin, ja kiitos ihanasta kommentista, joka ei ollut ollenkaan sekava :) Hyvä idea! Muutostakin tulee kohta vuosi kuluneeksi, joten sehän on mitä luontevin aika pohtia noita juttuja. Laitan ne siis mietintään.

      Poista